20.10.2017

Muakin kähmitään



Face-ihmiset! Poistakaa tunnuskuvastanne se vaaleanpunainen rusettilogo! Nyt pitää olla Mua kans -tunnus, ehkäpä käsi, joka takamukseen tarraa! Tai jokin muu kampanjaa kuvaava kaunis kuva. Ja sen todisteeksi pitää mielellään olla aito ja tosi ahdistelukokemus, useampikin.

Minullakin on jokunen ahdistelukokemus, luulen, varma en ole, mutta kai seula nämä läpäisee. Ensimmäinen on se, kun teininä olin sukulaisissa kylässä. Nojailin ovenpieleen selkä oven karmia vasten ja takaraivo myös, ja siinä porstuassa seisoskeli pari maalaispoikaa. Toinen loihe sanomaan virnistellen ja silmät puserossani: Siinäpä on komias flikka. Olen varma, että tuo oli ahdistelua, sillä lopetin karmiin nojailun, punastuin ja häpesin ja käperryin kasaan. Mietin koko illan, olenko liian komias ja pitäisikö tehdä jotain rintajumppaa.

Toinen on se, kun tanssin tuntemattoman miehen kanssa. Hän esitteli itsensä insinööriksi ja likisti kiivaasti minut itseään vasten, ja toinen käsi hamusi persettäni. Meinasin tukehtua ja tunsin hänen elimensä. Mietin, oliko minihameeni liian lyhyt. Kolmas kerta oli samanlainen tilanne. Hieman outo mies hilasi minut tanssiessamme seinää vasten ja alkoi työnnellä siinä alapäällään niin, että olin puristuksissa hänen munansa ja tiiliseinän välissä. Tämäkin oli hirvittävä tilanne, kauheaa ahdistelua, kyllä miehet ovat kuolaavia sikoja.

Ja ehkä jokuset naiset. Nimittäin muistan ahdistavan saunakokemuksen parhaan ystäväni Mallun kanssa. Olimme juuri tulossa murrosikään, ja istuimme alastomina lauteilla ja vertailimme pimppejämme. Mallu sanoi, että sinulla on mehevä pimppi. Mallulla itsellään oli paljon kapeampi, olematon melkein. Mutta minulla on siellä kauneuspilkku, sanoin. Että kyllä ne naisetkin toisiaan ahdistelevat. Ottaakohan kampanja tämän näkökulman ollenkaan huomioon?

Lisäksi mieleeni nousee juuri nyt  aivan kammottava ahdistelutapaus, jossa MINä olen ahdistelija. Vedin nimittäin isää kikkelistä saunassa ja nauroin kikatellen. Olin alle kouluikäinen. Isää selvästi hävetti kauheasti ja hän ärähti. Se oli selvää ahdistelua.

Jos totta puhun, tuommoiset insinöörien likistelyt ja seinääntyöntötilanteet naurattavat minua, ja insinöörin puristuksiin saatoin jopa hieman reagoida. Eivät ne olleet minulta pois. Sukuvietti niissä vain muistutti olemassaolostaan, ja kai se on niin voimakas vietti, ettei joku miesreppana voi aina hillitä käytöstään tuntiessaan tai nähdessään naisen. Kenties hänellä on puutetta seksistä, niin kuin monella yksinäisellä on. Hirvittävän moni jää ilman. Ja jokunen liitossakin elävä kärsii kuulemma puutetta. Seksi pyörittää maailmaa, joten onko ihme, että se kulkee mukana katseissamme ja sanoissamme ja joskus näpeissämmekin.

Minusta vaarallisempia ovat väkivaltaiset puskaraiskaukset, sillä niissä ei seksillä ole mitään tekemistä, ne ovat silkkaa fyysistä väkivaltaa. Niitä varten kannattaisi pitää nyrkkirautaa ja pippurisumutetta taskussaan. Kun se haram/ei ja kädennosto ei tehoa, nyrkkirauta laulakoon.

Ja vielä - ei kai tällä Muakin on kähmitty -kampanjalla vaan haluta kiinnittää huomio pois näistä todellisista väkivaltaisista ja vakavista raiskauksista suuntaamalla huomio pikkuperversioihin, joiden kanssa nainen kuin  nainen pärjää a) huumorilla tai b) suomen kielellä  c) älyllä  d) potkulla esimiehen tai työtoverin  muniin? Kysyn vaan.

Moraalipaniikista puhuttiin Ossi Nymanin kohdalla juuri äsken, mutta tämä kampanjaan liittyvä  on ehtaa moraalipaniikkia. Ahdistelutapaukset operoivat yleensä sanallisella tasolla tai korkeintaan hipaisutekniikalla. Se vielä puuttuu, että alamme pyörtyillä, kun joku rassukka lähettää kikkelinkuvan sähköpostiin.

162 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus tästä käynnissä olevasta keskustelusta.

    Minä joudun helvettiin ilman kymmeniä neitsyeitä. Enkä minä neitsyitä haluaisikaan, kokeneemmat ovat miellyttävämpiä. Huit helvettiin johtumiseni johtuu mm. siitä, että nuorena uhoajana kävelin yökerhon baaritiskin todella pitkän edustan viikonlopun tungoksessa ja läppäisin tai puristin jokaista naista takapuolesta. Niitä oli paljon. Yksi äijä tuli minulle vihaisena sanomaan: "Se oli kuule minun vaimoni, jota äsken puristit!" - Yhtä vihaisen näköisenä kysyin: "Mitä sitten?" - Äijä ei sanonut enää mitään ja kääntyi pois.

    Vain taivaassa harppuja soitellaan, sanoi ehkä pappi.

    VastaaPoista
  2. Asia sinänsä kampanjassa on ok, ja tarkoitan nyt lähinnä ihmisen, useimmiten kai naisen esineellistämisen vastustamista vain seksiobjektiksi.

    On ikävää, kun vanha äijä kuolaa nuorten tyttöjen takapuolen perään tai vanha ämmä flirttailee julkeasti nuorelle pojallle. Siinä on jotain irvokasta, vaikkei ikäero sinänsä ole mikään este, jos on kyseessä rakkaussuhde.

    Hellyin täysin, kun katsoin tänään kuvaa Antti Lindtmanista ja hänen lasta odottavasta 54-vuotiaasta vaimostaan. Heistä paistoi aito rakkaus ja Lindtmanin osakkeet nousivat kohisten silmissäni.

    Mutta siis - miksi nyt niin valtava kampanja tästä asiasta, kun maailmassa on vakavampiakin ongelmia kuin tissituijottelu tai ahterintapututus? Miksi taputtelusta ei voisi selvitä huumorilla? Eihän se ole keneltäkään pois.

    VastaaPoista
  3. Mikähän siinä on, että nuori poika ollessani, viiskymppiset naiset kävivät alvariinsa hakemaan tanssimaan. Yhden johtajan rouvan jätin tanssilattialle ja nauroin päin naamaa. Suuttui ihan kauheasti ja minä nauroin lisää.Missä ne viiskymppiset nyt ovat, kun olisivat ihanan bueno.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen havainto. Ja tosi. Tämän voisi kääntää niin, että minun ikäiseni vanhat miehet eivät katso minun ikäistäni naista, etenkään jos se avaa suunsa ja puhuu asiaa. Ei, ne katsovat nuoria missineitosia, jotka nauravat heille. Minua taas saattavat katsoa, jos nyt joku minua yleensä vilkuilee, huomattavastikin nuoremmat viriilit velikullat.

    Vaan vakavasti puhuen, ei voi kuin hämmästellä tätä valtaisaa kampanjaa. Facebookissakin on jo jokin logo, jonka tosiaan voi liittää tunnuskuvaansa kertomaan, että Muakin on kähmitty tai katsottu sillä silmällä.

    Koen tämän ristiriitaiseksi ja tekopyhäksi kampanjaksi. Toisaalla otetaan vietteleviä selfieitä jopa omasta treenatusta persvärkistä ja rintavaosta ja tarjolle heitetyistä töröhuulista, ja kuitenkaan niitä ei saisi kommentoida, saati hiplata.

    Hedonistista oman bodyn palvontaa! Katsokaa mua ja mun kehoa, mutta älkää tulko iholle tai sanomaan mitään seksististä! Ihan kuin pelättäisiin, että pramille tarkoin aseteltu ulkoinen kehon kauneus menee pilalle, jos siihen kajotaan. Intimeetit auki, mutta älä koske mun intimiteettiä!

    VastaaPoista
  5. Jotenkin noin se menee. Tämä nykymaailma on ihan porno, mutta näitä harveyweinsteineja käytetään esimerkkeinä jostain. Ihan juustohan se on, mutta Hollywood on aina ollut sellaista ja tulee olemaan vastedeskin, luulenpa vaan ma. Jo Chaplin ja kumppanit tökkäsivät siellä kaikki näkemänsä nuoret tytöt. Nuoret pojat joutuivat käymään jonkun Mae Westin sängyssä.

    VastaaPoista
  6. Oli Hollywoodissa toki jo muinoin myös poikatakapuoliorientoituneita tuottajia. - "Kipeetä teki, mut rooli tuli, jippii, mä oon stara!"

    VastaaPoista
  7. Jollakin tapaa Tuntemattoman sotilaan Rokan ja Lyyti-vaimonkin saunakohtaus on nyt saatu mukaan tähän Muakin on -kampanjaan. 

    Osa tulkitsee niin, että elokuvan saunakohtaus on naisen esineellistämistä, osa niin kuin minäkin, että Paula Vesalan tissikuvat lehdessä ovat naisen esineellistämistä.

    Mainitsin toisen keskustelun kommentissa, että lehdistö tuuppasi tuosta Lyytin esittäjästä Vesalasta tissikuvan pramille, ja se oli lehden naiskuva elokuvasta.  

    Vaan siis tuo, että elokuvan saunakohtaus on Muakin on kampanjaan sopiva teema... No, jos on, vika on tietenkin Louhimiehen ja myös Mollbergin, ei Linnan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän kuin tissikohu minua suivaannuttaa tässä koko saunakohtaus. Sehän on Louhimiehen keksimä, kirjassa sitä ei ole.

      Elokuvaa on kehuttu hyväksi, mutta silti minua pelottaa mennä katsomaan sitä. Pelkään että alan kesken filmin kiljua, että mitä saatanan uustulkittua humbuugia tämä on... No, toivottavasti ei ole.

      Louhimies - outo nimi muuten. Louhihan on Pohjolan emäntä, pohjan akka harvahammas ja kun siihen lisätään mies, niin sehän on niin sukupuolineutraalia, niin sukupuolineutraalia että nimen täytyy olla keksitty.

      Poista
    2. MItä muuten filmiin tulee, niin Rokaksi valittu Aho on ainakin habitukseltaan sopiva, roolinsa esikuvaa muistuttava. Rokkahan kuvataan kirjassakin vaaleaksi roikaleeksi.

      Poista
    3. Rokasta on muotoutunut tumman miehen mielikuva, ehkä juuri elokuvaroolitusten vuoksi. Ylipäänsä kaikista Linnan sotilaista on tumman miehen mielikuva ehkä siksikin, että heillä tuntui naamavärkki olevan aina noen peitossa taisteluiden melskeessä. Eero Aho tuntuu oivalta valinnalta Rokaksi.

      Tuo saunakohtaus oli lukemani mukaan jo Mollbergilla, joten se lienee hänen keksintöään. Itse en tätä kohtausta muista, vaikka elokuvan olen parikin kertaa katsonut.

      Louhi, louhikko, samaa pesuetta. Louhimies voisi olla mies, joka louhii. Voihan se olla erisnimikin kuten Louhi pohjanakka, samaten kuin kivi/Kivi, Kivimies. (Toisaalta louhen sanotaan tarkoittavan liekkiä, salamaa, eli esimerkiksi lohikäärme olisi alkujaan louhikäärme.)

      Poista
    4. Ongelmahan on se, että Tuntemattoman sotilaat ovat 20-kesäisiä varusmiehiä ja filmeissä heitä esittävät varttuneet näyttelijät.

      Linna itse oli syntynyt joulukuussa 1920, joten hänkin täytti 21 vuotta vasta Petroskoissa.

      Lukaisin äsken pienen pätkän Sotaromaanista, enkä voi lakata ihailemasta Linnan kielikorvaa. Se on täydellinen.

      Poista
    5. Suosittelen, jos jostain löydät, Jaakko Syrjän "muistissa väinö linna" kirjaa. Ykkösosan sain yhdestä antikvariaatista, kuvaa läheisesti linnan kirjailijanuran alkua Tuntemattoman kirjoittamiseen asti. Tarkkaa tekstiä, syvää analyysia. Avarsi tavattomasti käsityksiäni Linnasta, kaikesta mikä häneen liittyy. - Linna oli Syrjän läheinen ystävä, hieno kirjailija itsekin, sivistynyt kaikella lailla.

      Pitäis saada käsiinsä tuo kakkososa kans. Se aukaisisi - ma luulen niin - Pohjantähden taustat. Ja luulen myös että tekee sen yhtä asiantuntevasti kuin Linnan ensimmäiset romaanit + Tuntemattoman. - Syrjä oikeasti tunsi Väpän!

      Poista
    6. " ... Linna oli Syrjän läheinen ystävä, hieno kirjailija itsekin ...". Äsh! Pitää tietysti olla: Syrjä oli Linnan läheinen ystävä, hieno kirjailija itsekin. - Puhuu tietysti paljon juuri Linnan erehtymättömästä (urjalalaisesta) puhenuotin saamista kirjalliseen muotoon. Siinä ei korva erehdy. (Hannu Salama on toinen joka käytti paljon repliikkejä. Osuvalla tampereenmurteella. Se vaatii tarkkaa korvaa mutta myös kykyä muuttaa murre "kirjalliseksi"; jos sitä kirjoittasi 1:1 murrerepliikkeinä, se olisi karmeeta räpätystä. Sitä viittis kukaan lukee... semmosenaan. Se pitää kirjoittaa sillan että se "kuullostaa" aidolta murteelta kun sitä lukee; jos se olisi kirjoitettu sanasta sanaan murteeksi, se kuulostaisi rätinältä. Äsh, toistan itseäni, rupee väsyttää. Tairan panna itteni vaateriin. (hoh, hoijaa)

      Poista
    7. Ilmestyikös juuri jokin elämäkertateos Linnasta? Muistelen siinä korostetun sitä, että Linnalla oli sivusuhteita eli jalkavaimoja elämänsä varrella, eli hänen vaatimattoman olemuksensa takana taisi olla varsin intohimoinen olento.

      Mikään ei ole kauheampaa kuin murteella kirjoitettu kokonainen pakina tai artikkeli. Sen sijaan murteella replikointi on taitolaji, joka vaatii tarkkaa kielikorvaa. Linnalta onnistuu moni murre.

      Poista
    8. Inkku - taidat sotkea vaatimattoman Linnan nyt vielä vaatimattomampaan Päätaloon?

      Mikku - Syrjän teoksen kakkososaa on vaikea löytää siksi, ettei se ole vielä edes ilmestynyt. Onkohan kovin pitkällä edes tekeillä?

      Olen tietysti lukenut ykkösosan, kuten muutkin harvat teokset Linnasta.

      Vieläkin minua korventaa, että Linna lopetti romaanien teon Pohjantähteen, eikä kirjoittanut sitä Suurta Tehdasromaania, jota minä ja muut odotimme vesi kielellä vuosikausia.

      Pekkasen Tehtaan varjossa ilmestyi jo 1932, joten se ei kerro siitä maailmasta, jonka minäkin ehdin tuntea.



      Poista
    9. Nimenomaan! Päätalon kuvakin minulla oli verkkokalvolla, kun autuaan tietäväisenä naputtelin komenttiani.

      Niin, mikähän Linnalle oikein tuli? Sydänvika hänellä oli, niin kuin ennen sanottiin, vaan ei kai se voimia vienyt?

      Poista
    10. Minä ihan oikeasti olen etsinyt Syrjän kirjoittamaa kaakkososaa... ei mikään ihme, etten oo löytäny.

      "Ei sev väliä" on ihan suaraan tampereen murteesta. Mutta emmää siältä miälestäni oo sitä oppinu. Mun sisältäni se on tullu.

      Jos Pohjantähti tai Juhannustanssit olisi kirjoitettu tällä kiälellä, kuka niitä olis lukenu? Em määkään.

      " minä kuulemma puhun sitä, puhrasta Tampereem murretta mutta, em mä nyt tiä onko sekään ny aina niim puhrasta mutta, olen törmännys siihen 'Puhrasta on' sano palopäällikkö pesuhuoneesta 1950-luvulla. tuala, ulkomaammatkoilla ja multa, joskus ihan kiusallisuuteen astikka, kerrankin kolmev viikkoo joskus jo vuasia sitten olin, tua Romaniassa ja semmosessa kylpylässä ja, ja tota, semmonem pariskunta nin, ne tuli aina istuun, ruakapöytään, yhtaikaa ja, se miäs katteli mua aina ja mä olin niinnn vaivaantunuj ja vaivaantunuj ja tota noin, kai ne sen sitte huamas ja rouvva sittes sano että tota noi, kais sää oot se huamannuk kun tutummaks tultii että, että, me aina haetaan sun seuraas ja, ja ukko kattelee sua oikee haavi auki että tota noin, niin mä san että joo, kyllä mää sen oo huamannuj ja mua ov vähä rassanus se. (Nin) se sano että, ku se nauttii niin kun sää puhut tamperetta. Että, se aina sanoo mennääv vaan sen tamperelaiser rouvvav viäree.

      Raumalaissi Jaarituksii on huvittavaa lukea muutama sivu. Mutta että lukisi esim. koko Päätalon tuotannut sillä kielellä - ou nou, ou nou! Eikä Heli Laaksosen runojakaan montaa kpl:etta jaksa perä perään lukea, vaikka hauskoja ovat! Ja hyväkin.



      Poista
    11. Linna ei naisia kauheesti naurattanut, ei semmoisesta pelehtimisestä välittänyt, Kerttu vaimo riitti. - Varmaan asiallinen aviomies oli. Vaikka melkein koko avioliitonsa ajan eli keksimiensä romaanihenkilöiden maailmassa. Poissaolevana.

      Aivoinfarktin Linna sai 1984, menetti puhekykynsä ja kätkeytyi julkisuudesta. 1992 kuoli keuhkosyöpään. - Oli koko ikänsä polttanut pilliKlubia; kirjailijat ovat kovia tupakoimaan. (Tai ainakin aikoinaan olivat.) Koko ajan kärysi tupakka suussa kun kirjoitti. Tupakka toimi stimulanttina - niin kuin Reino Helismaallekin. Keuhkosyöpään kuoleminen on yks tuskallisimpia tapoja päättää päivänsä.

      Poista
    12. Arto Nuberg sanoi Vatasta tervetulleeksi toivottaessaan Louhimiestä Louhiniemeksi.

      Poista
    13. Mitähän Freud sanoisi tuosta kielellisestä lipsahduksesta? Kirjani lukeneena sanoisin, että tuossa oli kyse miehisyyskompleksista, jossa testosteroninen mies korvattiin vastaavalla eufemistisella symbolimuodolla: niemi. Ettei vaan Nybergillä olisi pieni. Sanoi siis Sigmund.

      Poista
    14. Lisäys: Minusta Arto Nyberg on hurmaava ihminen.

      Poista
    15. " ... Onkohan kovin pitkällä edes tekeillä? ..."

      Syrjä on kovin vanha mies jo, kuin Tanner. Ja Leskinen vielä niin nuori.

      Poista
  8. Aaah, Eppu Nuotion isot mollukat olivat Mollibergin Tuntemattomassa. Saunassa kävi lotta Kotilainen, aah, aah, uuh, voi hyvä sylvi sentään....ihanaaaaaaaah...

    VastaaPoista
  9. Äläpäs nyt esineellistä Eppu Nuotiota tai lotta Kotilaista. Voin vannoa, että lottien kuvaus taiteessa on törkeää liioittelua jokusen yksittäistapauksen perusteella. Valtaosa lotista oli vakavalla isänmaan asialla, ja he ansaitsevat kumarruksen ja kunnioituksen.

    Suomalainen naisen itsenäisyys elää tarvittaessa ilman miestä ja työelämään meno on paljolti lotta-aatteen inspiroimaa ja perua.

    Mutta siis tämä Muakin on -kampanja on kaikessa hysteriassaan nyt mennyt överiksi peittäen suuremmat naisten orjuuttamiset ja epäkohdat alleen.

    Kunpa näkisi saman innostuksen kumpuavan orjuutettujen maailman muslimityttöjen ja -naisten puolesta, vaikkapa aluksi vain tyttöjen ja poikien silpomisia eli pahoinpitelyjä = väkivaltaa vastaan! Feministit, hoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS uusinta rintamalta on se, että nyt alkaa päitä tippua. Laulaja Tomi Metsäketo on potkasistu ulos jostakin lauluohjelmasta, koska hän on aiemmin ollut naisille törkeä. Se on nyt ulostulojen aikakaudella paljastunut!

      Hurraa. Luuta liikkeelle vain. Potkitaan kaikki tirkistelijät ja ahdistelijat pois julkisuudesta ja ehkä myös työpaikoiltaan. Suuri puhdistus tulee. Ei naisia saa katsoa sillä silmällä, vaikka ne esiintyisivät botoxit töröllä ja alastomina selfieissään.

      Poista
  10. Luin aikoinaan Pertti Ylermi Lindgrenin (rauha hänen muistolleen!) muistelmat "Kreivi – Tasavallan Casanova". Kirjassaan hän ei valehtele elämästään ollenkaan niin paljon kuin von Baghin elokuvassa "Kreivi". Joka on ihan humpuukia.

    Se siitä. Tarkoitukseni on puhua "seksuaalisesta häirinnästä", lähinnä kourimisesta, ja tämä oli alustus.

    Pertti Ylermin kirjassa on käsite "hirviote". Hän myös kuvaili millainen se on. Vuosia sitten Uutisvuodossa (televisio-ohjelma) Jari Tervo käytti ko. termiä, jolloin Tommi Taberman alkoi nauraa melko hillittömästi, johon Tervo välittömästi yhtyi. Juontaja Peter Nyman ihmetteli heidän iloaan ja kysyi otsa rypyssä mikä se sellainen "hirviote" on... Molemmat kapteenit punastuivat (muistan! ihan oikeasti he punastuivat!), eivätkä selittäneet.

    Enpä minäkään selitä. Mutta jos esim. kirjastossa hyllyjen välissä, tai kaupassa kun ei ole vielä ehtinyt piiloon hyllyjen väliin, tai illalla kaupungin sivukadulla kun katulamput luovat kelmeää valoaan ympärilleen, niin... tarttuu ohikulkevaa naista "hirviotteella"... se kyllä täyttää seksuaalisen häirinnät kaikki merkit. Aivan varmasti.


    Ps. Ei ihmisten häirintä koskaan ole kivaa, oli se sitten seksiä tai väkivaltaa. Maskuliinina en oikein osaa hypätä naisten pikkumustiin enkä siis kuvitella miten kuvottavalta se kähmintä tuntuu. Nuorempana sain kaduilla joskus turpiini, ja tinttasin takasin, kuin että kukaan minua pakaroistani olisi puristellut... (tilanne turpiivetämisen - puristelun hyväksi tällä hetkellä kutkuttavasti 6–0)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin käsittämättömästä syystä homofiilit herrasmiehet tulevat usein puhuttelemaan minua, niin kapakassa kuin muuallakin. Johtuneekohan se sivistyneestä ulkomuodostani ja kultivoidusta käytöksestäni?

      Monta kertaa on käynyt niin, että kun kadulla pysähdyn katselmaan esim. antikvariaatin tai taidekaupan näyteikkunaa, jokin hieno älykkö ulsterissaan pysähtyy myös. Ja ellen heti häivy, hän aloittaa keskustelun!

      Mikä onnen potku - minäkinhän voin osallistua me too -vouhkauskampikseen!

      Poista
    2. Kyllä minultakin, nuorempana kun olin melkein nätti, niin tietyt herrasmiehet kaihoten katsoivat syvälle silmiini ja kysyivät kiinnostaisiko minua... tietynlainen kulttuuri... tapahtuma? No, ei varsinaisesti, siis kiinnostanut, mutta parempi että en tästä tämän enempää pölise.

      Ps. Kerran varttuneimpina vuosinani eksyin Kalliossa sellaiseen kapakkaan jossa ei ollut kuin miehiä. Aikani sitä ihmettelin, ja kun vvessassakaan ei ollut minkäänlaisia lukkoja, tajusin vasta että "ai jaa, tää on homopaikka". Täynnä mielenkiintoa katselin ympärilleni, en ennen ollut sellaisessa baarissa käynyt, siksi olin siitä kiinnostunut. Mutta kukaan niistä äjistä ei ollut kiinnostunut minusta. Kun lähdin ulos, olin loukkaantunut, eli närkästynyt!

      Ps. Irma, Tarjan sisko, sanoi minulle kun kerroin tästä, diskriminoinnistani, niin sanoi että "älä välitä Mikko. homot tuntee kuka on hetero. siks ne hylki sua".

      No, lohtu kai sekin. Semmote. On.

      Poista
    3. Minäkin olen täällä hirviotetta kysynyt, mutta selkeää selitystä ei tullut, vaan soveliaan häveliäs. Miksiköhän nimi on nimenomaan HIRVIote? Olen koettanut miettiä hirven käyttäytymistä, mutta tätä kautta arvoitus ei ole ratkennut.

      Minä olen siis enemmän huolissani naisten kulttuurisen alistamisen ja orjuuttamisen hyväksymisestä feministien keskuudessa kuin heidän nostattamastaan länsimaitten miesten seksuaalisesta tirkistely- ja hipelöintikultuurikohusta.

      Poista
    4. Epätäydellisiä vastauksia edellisen päreen kommentteihin.

      Etsin espanjankielen oppikirjojani mutta en löytänyt niitä mistään, ovat hävinneet kuin tuhka (ceniza) tuuleen (ir viento). Mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, että futuurin imperfektiä ei voi olla missään kielessä, paitsi Mustassa Aukossa. (Ja Siellä taas on ihan sama mitä kieltä siellä puhuu ja miten sitä taivuttelee. MOT.)

      Ehkä muistini johonkin nurkkaan oli jäänyt tämä futuurin liittomuoto: haber-verbin futuurista ja pääverbin partisiipin perfektistä muodostettu.

      Mañana habré volado a Portugal. (Huomenna olen lentänyt Portugaliin.)
      Habremos vivido aquí 5 años este agosto. (Elokuussa olemme asuneet täällä 5 vuotta.)

      Ps. Kielien suhteen olen - jos itse sen saan sanoa kauniisti - kirjoittamaton lehti - Opettajat koulussa eivät sanoneet mitään mutta lätkäisivät yleensä 4sen mulle. (Jossa siinäkin olin jonkin verran jo liikaa. Ehkä puolet.)

      Poista
    5. Vauva lehden keskustelupalstalta:

      Vierailija
      klo 4:02 | 15.7.2009

      Muistan joskus lukeneeni "Kreivi" Ylermi Lindgrenin muistelmat. Siinä hän kuvasi naisen tyydyttämistä hirviotteella. Keskisormi peppuun, peukalo pimperoon ja suulla klitta ja häppärihoitoa. Hänen valloituksensa olivat tästä aivan hurmioituneena. Itse olen harrastanut tätä vain vaimoni kanssa. Kyllä se on toiminut ihan orkkuun asti, mutta valitettavasti hän ei pidä niin kovasti hiplauksesta kuin kelpo panosta. Tosin aktin aikanakin voi sormettaa peppua ja hieroa klittaa, mutta tähän naiseen se ei ole täysillä toiminut.



      Mitäs palstailijat ovat tällaisesta hoidosta mieltä? Ei ehkä kehtaisi ihan yhden illan jutussa testata vaiko juuri sellaisessa?



      t. Aimo Mela

      Poista
    6. No hups, arvoisa Aimo, ettei tämä nyt vain mennyt sanallisen seksihäirinnän puolelle? Pitäisikö panna tuonne blogin nimilogoon nyt, että #metoo eli Muakin on kähmitty?

      Kun tuossa jutussani kerroin elämäni traumaattisista ahdistelutapauksista, unohdin yhden törkeän teon. Nimittäin olin kerran ystävättäreni kanssa jossakin etelässä lomalla. Minun piti hakea tiskiltä meille juomat.

      Nostin kaksi sormea, etusormen ja keskisormen pystyyn ja sanoin että two beers. Turpea baarimikko työnsi paksun etusormensa pystyssä olevan sormiparini väliin ja teki muutaman sahaavan hinkkausliikkeen. - Apua! Tunsin itseni tyhmäksi kun sillä tavalla menin sormillani puhumaan.

      Poista
    7. Musta aukko -teoria on mikis varmasti oikea päättely! Kannatan lämpimästi. Toisaalta kun minäkin tutkin asiaa, muistan törmänneeni tietoon, että futuurin imperfekti olisi ranskankin kielessä.

      Ajatuksenahan futuurin imperfekti eli tulevaisuuden juuri mennyt muoto on jokseenkin vaikea ymmärtää, mutta ei mahdoton.

      Asiaa on kuitenkin hankala ymmärtää ilman asiaan liittyvien kielten osaamista.

      Poista
    8. Usko nyt minua, että (kuten olen yrittänyt kohteliaasti vihjailla ja Mikiskin sen kierrelen myönsi) se on futuurin perfekti.

      Poista
    9. Niin, siis mikä on futuurin petfekti? Esimerkki selityksineen, kiitos, niin sitten uskotaan. Minä olen konkreettinen ihminen, mustaa valkoiselle, abstraktiot ovat vaikeita.

      Poista
    10. Mutta mikä on futuurin pefletti? Siinä vasta kysymys.

      Poista
    11. Entisen mieheni yksi kavereista oli homo, joka oli rakastunut häneen. Valitsimme hänet yhdeksi tyttären kummeista, ja meillä on hauska valokuva tyttären yksivuotispäiviltä, jossa tytär istuu näiden miesten välissä syntymäpäiväkakun takana. Mieheni katsoo hymyillen tytärtään ja tämä homokummi rakastuneesti miestäni. Ei saisi yleistää, mutta tuntemani homoseksuaalit miehet ovat ihania ihmisiä, empaattisia ja avoimia.

      Poista
    12. Tätä "futuurin imperfektiä", jonka olemusta te pohdiskelette otsa kurtussa, ei ole olemassakaan, vaan kyseisen "tulevaisuudessa päättyneen tekemisen" nimi on futuurin perfekti.

      Poista
    13. No leikkimielellä minä ainakin pohdiskelen, koska tiedän, että suomen kielessä ei ole futuuria muuta kuin kuriositeettina.

      Meillä futuuri korvataan preesensillä, ja futuuriset "tulee tekemään"-muodot alkavat vanhentuneina jäädä pois. Preesens riittää. 

      Tuo futuurin perfekti (esim. "tulla olemaan suorittanut tutkinnon") ei siis meillä ole käytössä, mutta se tunnetaan kyllä monissa kielissä. 

      Kuten futuuri voidaan korvata meillä preesensillä, futuurin perfekti voidaan korvata pelkällä perfektillä: "- - ensi vuonna hän on suorittanut tutkinnon" on siis sama asia kuin futuurinen perfekti:"- - ensi vuonna hän tulee olemaan suorittanut tutkinnon."

      Toki lauseilla voi olla sävyeroja. Vaan siis karkeasti sanottuna: me emme tarvitse kielessämme ollenkaan futuuria. Preesens ja perfekti toimivat selkeästi tässäkin. Konteksti lisäksi avittaa ajan tajuamista.

      Poista
  11. Kyllä tuo 'me too' ja 'tuu ja mee' -kampanja ihan asiallinen on. Etenkin jos siihen vähänkin liittyy väkivaltaa. Tai lapsia. - Mutta liiasta vöyhkäämisestä myös on kyse. Ajattelen teatteria, ajattelen elokuvaa. Jos roolin saamisen ehto on se että näyttelijättären täytyy käydä ensin "syventymässä" siihen ohjaajan makuukammarissa, niin... vittuako sitä valittelee! Eihän hänen ole pakko ko. roolia vastaan ottaa, nakkelisi vaan niskojaan ja sanisi että "pidä ohjaajarunkku leffas, adjöö". Kenenkään pakko mihkään filmiin mennä...

    Toisaalta unohdetaan asioiden toinen puoli: kuinka paljon reittä myöten on myös kiivetty ylös... ja tyttöopiskelijat (olen kuullut) saaneet tenteistä hyviä numeroita miesprofessoreilta. Etenkin Amerikoissa. Jossa miljardöörimiehillä on vaimo joka hädin tuskin on hänen lapsenlapsensa ikäinen. Ja mitä pahaa tässä on? - Rakkaushan on tunnetusti sokea. Ja kaiken se antaa anteeksi ja kaiken se unohtaa ja kaiken kestää kunnes tekee nuoresta leskestä p-leen varakkaan henkilön...

    Miten se Holle Holopainen lopettikaan pakinansa? Jotenkin että "puristelkaa ihmiset toisianne..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio: maailma on täynnä tarinoita siitä, miten nuoret naiset nousevat reittä pitkin erilaisiin asemiin. Usein he ovat tietenkin muutenkin kyvykkäitä, kuten vaikkapa Melanie Trump.

      Tai Satu Tiivola, joka aloitti juoksutytöstä ja nousi toimistusjohtajaksi. Siinä välissä hän toki nai firman omistajan.

      Poista
    2. Juu, on kaikenlaisia. Myös kyvykkäitä. Yhtään enpäile. Mutta tällaisia kloonattuja silikonipakkauksia, 18 -v, myös on, jotka äkkiä silmittömästi ihastuvat (= rakastuvat) 81 -v kondomikotkan näköisiin äijänkäppyriin. Joilla on isoja syyliä nenänpäässään. Ja 2 miljardia $ pankkitilillä...

      Rakkaus on tosiaan sokeaa. Vitut, se mitään nää.

      Poista
  12. Minä erotan toisistaan #meetoo-kampanjan ja selkeän väkivaltaisen ahdistelun ja alistamisen. Nyt äänessä ovat mitä ilmeisimmin tyypit, joita ei ole raiskattu tai pahoinpidelty, vaan heihin on kohdistettu lievempiä seksuaalisia tekoja, sanoja, kuvia, eleitä, ilmeitä, katseita, esineellistämistä, hipelöintiä, tarraamista - joista kaikista on ulospääsy omatoimisesti.

    Tuokaan ei ole hyväksyttävää, vaan minusta lähinnä säälittävää toimintaa, mutta seksuaalinen väkivalta toista kohtaan on jotakin vallan muuta. Se vammauttaa henkisesti ja fyysisesti, tai orjuuttaa kohteensa huonommaksi osapuoleksi, se voi jopa tappaa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sinun alustuksesi on muuten hauska. Kiitti!

      Itse nuorempana olin niin ujo ettei mieleeni edes juolahtanut härnätä/kähmiä/etc tuntemattomia tyttöjä kadulla/missään muualla/etc. aukaa vain tuijotin heitä ja heidän pieniä rinnannyppyjään. Se oli sitä aikaa, kun kaikki tytöt olivat minulle tuntemattomia. Ihan sama olivatko he naapurintyttöjä tai koulutoveriattarija tai mitä lie (piru vieköön) milloinkin. - Ah!

      Myöhemmin ämmät sitten alkoivat "iskeä" minua, uneksivaa poikaparkaa, enkä minä mitään sillä kehuskele mutta näin vaan kuulkaas alko käydä, minusta tuli "seksuaalinen objekti"... Mutta en antanut sen häritä itseäni! En.

      Poista
    2. Minä olen edelleen niin ujo, ettei tule edes mieleen ahdistella ketään, tuskin kehtaan edes tuijotella.

      Toisaalta minulle on opetettu, että rohkea rokan syö. Kyseessä on siis rajankäynti: joskus aktiivisuus on sallittua, joskus se on me too.

      Poista
    3. Mutta onko itseensä kohdistettu me too sekin kiellettyä? Muistan kun kerran tulin työpaikan kahvipöydän luo, toinen käsi taskunpohjaa pöyhien, ikään kuin olisin pelannut taskubiljardia, ja valitin kovaan ääneen että "kyllä on mulla krapula nyt. ja muna on kova, huh huh." Pöydässä oli monta naista, toiset katsoivat minua "hieman" paheksuen. Kaadoin itselleni kupin kahvia, poimin taskustani kananmunan, kuorin sen ja söin. - Kovaksi keitetty se tosiaan oli.

      Poista
    4. Kuinka monet meistä ovatkaan tulleet näyttelijöiden ahdistelemaksi. Aikoo katsella jotain elämyksellistä ja sitten yhtäkkiä ja äkkiarvaamatta näyttelijä(tär) alkaa esittelemään lihojaan. Joskus sellainen on melkein yhtä luontaantyöntävää kuin Hesarin kuukausiliitteen alastomat kuluuttuurityöntekijät ja muut julkut. Sellaisen alastonkuvan näkemisestä menee yleensä pari päivää toipuessa.

      Poista
    5. Minua ja erikoisesti siveyttäni loukkasi Mimosa Palen teos Jättihäpy. Kuinka joku voi kuljettaa seksuaalista elintä ympäri kaupunkia ja näin heittää alapäänsä toisen kasvoille ja vieläpä kehottaa ryömimään hävyn sisään? Tällaiselle hävyttömälle toiminnalle on saatava nyt kerta kaikkiaan kieltolaki voimaan. 

      Sipilä hoi! Oikeusministeri hoi! Laatikaa pykälä, joka kieltää sakon ja vankilatuomion ohella kaiken seksistisen puheen ja kuvaston, joka heitetään lupaa kysymättä ihmisen kasvoja päin.

      Poista
  13. Iineksen hanurilaululle: aika hyvä. Tanssijat tanssivat. Mutta tässä laulussa villi poikamainen koreografia se vasta iloisesti paikallaan on


    kun nainen jätti mut mä huudan SOS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavinta tässä NMKYlaulussa + esityksessä on se, että se EI OLE tarkoitettu parodiaksi. Kaikki sellaiseen viittaava on tahatonta! (Muistan.)

      Poista
    2. Muistan hyvin tämän NMKY:n videon. Se oli tosiaan aitoa NMKY-kamaa.

      Se oli samaan aikaan, kun naurettiin tätä esitystä: https://youtu.be/slGLYt3--GY ja Åke Blomqvistin discotanssivideota.

      Poista
    3. Jos tuo Greogorius oli tosissaan, kuinka emme saaneet nauttia jatkossa hänen suurenmoisesta taiteestaan. Taustalla Suomen muusikoiden kärkikaartia, mm. Pekka Pohjola.

      Hämmästelin, kun Heikki Laurila sanoi, ettei kauan aikaa sitten tapahtuneen eläkkeelle jäämisensä jälkeen ole kertaakaan ottanut kitaraa käsiinsä. Noh, ehkäpä gregoriuksilla on siihen osansa.

      Poista
    4. Oi Nuoruus, Nuoruus... Onneksi pysyt siellä minne olet mennyt. Ja tanssit letkajenkkaa kuin harakka tervatulla katolla, ihan itekses... ajattele ny! Tai kultivoidummin sanottuna: pomppisit kuin Hidalgo don Quijoten hevonen Rocinante kohti tulevaa Pluskvamperfektiä. Ja tanner tömisisi ja aitaa kaatuisi monta sataa metriä... kun krenatöörit (ransk. grenadier, kranaattimies) T ja M heittelisivät toisiaan omenoilla (Punica granatum) kun väittelevät tulevasta menneisyydestään. Ja opettajatar I heristää heilleä liidunvalkeita räpylöitään ja sanoo "pojat, pojat, vain menneisyys teillä enää eteen ottaa... tai siis tulee... (äsch)

      Esirippu.


      Ps. Äläkä sinä Riku poista Riemun kommentteja! (koska se on turhaa, niin turhaa'auttavaa...)

      Poista
    5. Joo, tuossahan on ihan ykkösmiehitys noissa studiomuusikoissa. Tätä levyä todellakaan EI tehty parodiahumpaksi, ei. (Tai mikä ihme ripaska tämä nyt onkaan. En tiedä.)

      Poista
    6. Riku ei käsittääkseni poista kommenttejaan, vaan korjaa niistä lyöntivirheitä, pelkää vissiin punakynääni. Tuo häntä jää, ja minä poistan niitä työkseni.

      Siis minulle jää itsellenikin lyöntivirheitä, eivätkä ne tahtia haittaa.

      Poista
    7. Sanoisim, et just niim. Joskus, toisinaam, osaan ekalla kertaa. Kyllähän minä sanoja osaan, mutta kirjaimet ovat kovasti vaikeita doisinaam.

      Poista
  14. Uskallankohan osallistua tähän keskusteluun, sillä olen viime tapaamisesta alkaen sairastellut ja lopullista diagnoosia en ole vieläkään saanut. (Eräs lääkäreistä sanoi, että ilmeisesti kysymyksessä on kiertävänkalvosimen repeämä.) Tutkimuksia jatketaan vielä. Ensi viikolla pitää mennä labraan ja uusiin kuvauksiin ym.kokeisiin. Syön vahvoja lääkkeitä about kourallisen päivässä. Niiden varassa pystyn olemaan suurinpiirtein ihminen enkä kiljuva porsas tai pikeminkin sika.

    Lääkkeiden ansiosta viime torstaina pääsin keskellä sielun pimeyttä ja horjuvaa käyntiä käymään konsertissa Oulussa asti. Meno bussilla yli 10 h, paluu seuraavana päivänä bussissa istuen suunnilleen saman verran (kaikki junavuorot Helsinkiin loppuun myyty).

    Ohjelma konsertissa: Einojuhani Rautavaara Adagio Celeste, Sauli Zinovjev Viulukonsertto (ensi esitys) ja väiajan jälkeen Jean Sibelius 5.sinfonia.

    Ette usko mikä valo syttyi pimeään mieleeni, mikä rauha lepattavaan olemukseeni, ja ennen kaikkea mikä ilo täytti minut kokonaan, niin että sairaudet ja kaikki ikävät asiat unohtuivat. Se oli niin hyvä, koko se konsertti! Viulukonserton solistina oli Pekka Kuusisto. Ette usko miten hienoja vivahteita hän sai irti viulustaan, se oli jotain ylimaallista, loihdittua. (Silmät kastuivat sitä kuunnellessa.)

    Pejantai-aamuna oli satanut Oulussa ensi lumen. Kaikki puhtaan valkoista. Oli mukava katsella bussin ikkunasta tihenevää lumisadetta, joka sittemmin loppui ja maisema muuttui samaksi syksymaisemaksi kuin menomatkalla. Välillä satoi jo vettäkin.

    Tänään lauantaina on ottanut vähän takapakkia. Oon nukkunut koko päivän, illalla heräsin. Nyt näyttää olevan jo sunnuntain puolella.

    Harmi kun nyt sairaana olisi aikaa lukea ja kirjoittaa, ei jaksa sitä tehdä. Mutta hitsi vieköön. Minä kyllä nousen tästä kurimuksesta. Vaikka pidän nyt vähän taukoa, me tapaamme vielä. Te ootte kaikki mun ystäviä, tahdotte tai ette. Olette usein mielessä. Te ootte sellaisia avoimia ovia, joihin voi astua sisään, eikä ajeta pois, ihmeen vilpittömiä! Kaikki kunnia Iinekselle, jonka ansiota tämä autuus on!

    (Muuten: sairastaminenkin on joskus aina silloin tällöin mukavaa. Ei tarvi tehdä mitään jos ei halua. Joku muu hoitaa hommat. Toiset palvelevat sinua ja kyselevät vointiasi. Tunnet olavasi kuningatar. Mutta pitäisi opetella olemaan sopivasti sairas. Sellainen, joka jaksaa nauttia toisten avustamisesta ja huolehtimisesta.

    Tai ehkä se terveys on sittenkin mukavampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä nouset kyllä tuosta kurimuksesta! Se on nyt sillä lailla, Liisu! Mutta anna toki itsellesi aikaa sun parantua.

      Ja päivänsäde olet itse.

      Poista
    2. Liisu, piti katsoa tuo sairautesi diagnoosi, mahdollinen sellainen, Googlesta. Voin kuvitella, että olkapään jännevammat ovat tuskallisia ja rampauttavat koko kehon toimintoja. Ja jos joudut syömään voimakkaita kipulääkkeitä, niin nehän sekoittavat ihmisen vatsan ja pään, ainakin minulla kävisi niin.

      Muistan tuon palveltavanaolon, kun kesällä nilkkamurtuman takia lojuin päivät löhötuolissa jalka korkeuksissa, mökillä. Minulle täytettiin kahvikuppikin sormennapsautuksella.

      Tosin vastarintaa ja huolimattomuutta alkoi ilmetä varsin pian. Roskiani ei viety, vesipulloani ei täytetty ja minut jätettiin tylysti yksin sisälle, kun muut ilakoivat ulkona. Olipa jollakulla jopa viinilasi huulilla ja toisaalla vedettiin riippukeinussa nokosia huomaamatta tarpeitani.

      No, tämä sai minut aika tehokkaasti punnertamaan itseni kainalosauvojen varaan ja klenkkaamaan siitä liikkeelle irvistellen ja tuskasta parahdellen. Edelleen muuten hieman onnahdan jalkaani ja nilkka on kipeä kävellessä, mutta en välitä siitä. Ajan kanssa.

      Tsemppiä, Liisu, ja toipumista ja kuntoutumista. Kyllä paranet vielä!

      Poista
    3. Iines, kummallista tämä elämä, oli kaksi hyvää päivää (Oulussa), niitä seurasi kolme tosi kurjaa, keljua päivää, mutta tänään (taitaa olla jo huominen) meni jo paremmin, oikea käsivarsi joka oli kauttaaltaan musta, on jo vähän vaalentunut, olo tasaantunut. Jalat, jotka hoippuivat sinne tänne, tuntuvat rauhoittuneen, mutta tämä viikko on vielä täynnä tutkimuskierteitä ja niiden vastaukset selventävät (samperi kun tuntuu hassulta kertoa omasta olostaan) tarviiko vahvoja lääkkeitä vähentää. Pää ihan sekaisin minne pitää mennä ja milloin, mutta mustapartainen hyväntuntuinen pätevä ja asiallinen lääkäri ja yksi aikakoneiston hoitaja soittivat aamulla uskomattoman ystävällisinä hoitosuunnitelmista. Ystävällisyys auttaa paremmin kuin kovatkin lääkkeet, olen huomannut. Mutta nyt mä en puhu enää mitään sairauksista, saatte vaan päänsärkyä ja tiedän omasta kokemuksesta miten ikävää on toisen vaivoja kuunnella, joten anteeksi pyydän.

      Iines, mä kävin lukemassa tänään sun vanhoja blogejasi ja ai. kuinka hauska niitä oli lukea! Kivoja juttuja. Musta on kiva lukea myös kommentteja, ja välillä nauratti, ne oli niin hauskoja, toiset pidättäytyväisiä ja asiallisia, ihmisiä niiden takana. Se tässä bloggaamisessa onkin hauskaa, kun pääsee toisten ihmisten pään sisään, ja kaikkialla on erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Se on avartavaa kuunneltavaa ja katseltavaa.
      Siks mä täällä roikun, tykkään ihmisistä ja heidän mielessään kytevistä sanoista ja asioista. Sama syy varmaan meillä kaikilla, vai mitä arvelette Iines ja muut? Aina sitä oppiikin jotain. Hyvää yötä!

      Poista
    4. Kuulostaa hurjalta, Liisu, että käsivarsi on musta. Kunpa pääsisit pian vähentämään vahvaa lääkitystäsi!

      Itselläni on vahva usko siihen, että voimakkaat kipulääkkeet ja muut kyllä auttavat kipuun, mutta horjuttavat samalla ihmisen hyvinvoinnin, jopa sekoittavat pään ja vatsan. Kokemusta on peräkkäisistä antibioottikuureista, jotka romahduttavat ihmisen bakteeritasapainon jopa vuosiksi. Välttelen nykyään viimeiseen saakka antibiootteja.

      Toivottavasti kohtaat vain ystävällisiä lääkäreitä - sellaisia ne enimmäkseen onneksi ovat.

      Vanhoja blogejani lukaisen itsekin joskus, ja löydän niistä vilpittömän blogiviattomuuteni, samoin kommentoijien. Hurmaavaa aikaa. Nyt some on ääretön ja yhden ihmisen sana on hukkunut massaan.

      Poista
  15. Kikka ei välttämättä kuulu lemppareihini. Kuoli erittäin nuorella iällä, olisiko hänen pitänyt ottaa vähän rennommin. Niin se tietysti on, että yksirivisellä säkkijärven polkkaa ja kaikki on hienosti. Kakki Kikka kikkareita sydämiimme, kikattaa Kikkaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Kikka on loistava ja antaumuksellinen esiintyjä, josta olisi ollut tosipaikkaankin. Täydet pisteet tuon lajin esityksestä!

      Poista
  16. " ... Niin, siis mikä on futuurin petfekti? Esimerkki selityksineen, kiitos, niin sitten uskotaan. ..."

    Yritän uskaltaa selittää. Joten joudun puhuun kielillä.

    Enxtsch gyá etst venfgruû. Umbert nfeks ny no, pet #ref ¤¤¤äkx eh. Vende! oshw ks pax puid per. Esim.

    1) kare ke lex puts
    2) kare le lex kaks
    3) no kare ke no \small f'\left(x \right)=\lim_{h\rightarrow 0}\frac{f\left(x+h \right)-f\left(x \right)}{h}
    4) ¿äh?

    Toivottavasti tämä, rouva Iines, tyydytti tarpeenne. Nyt tietänette, uskon niin, paremmin kuin monet muut kolleeganne - jotka eivät tiedä espanjankielen perfektifutuurista hölkäsen pöläytystä, miten se (io este que) toimii. Siis teoriassa.- No se puedo vivir sin amar.

    tuus, mikis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli helppo, osaan espanjaa enemmän kuin keskiverto katalaani. Vamos a la playa ja simmataan siellä!

      Futuurin pluskvamperfektuuri lienee silti monille arvoitus.

      Poista
    2. Tjaah, ei tyydyttänyt, mutta upea vastaus! Minusta futuurin imperfekti on loistava sanapari ja mitä syvällisin metafora! Se voisi olla runokirjan nimi.

      Poista
    3. Miksi tyytyä tavalliseen futuurin imperfektiin, kun voimme täysin rinnoin ja pullein purjein ja kölit keulien nauttia sekä futuurin pluskvamperfektistä että futuurin miinuskvamperfektistä, kysyn vaan.

      Poista
    4. Vuonna 2030 oli moni asia muuttunut. Monet olivat silloin ihmeissään siitä mitä oli tapahtunut. Ja sama espanjaksi.

      Poista
    5. Minä kyllä ehdotan asian lopulliseksi sinetiksi, että palaamme juurille eli siirrytään verbin aikamuotojen vanhoihin nimiin: kestämä, kertoma, päättymä ja entispäättymä. Kun näin teemme, emme tarvitse tulemaa ollenkaan.

      Poista
    6. Erinomainen ehdotus jälleen kerran, kannatan kiihkeästi. Samalla voimme palauttaa myös sijamuotojen suomenkieliset nimet - eli vieraslajien nominatiivin, genetiivin, partitiivin etc tilalle ylpeästi vaan nimentö, omanto, osanto jne.

      Nythän monella menee esim. abessiivi ja adessiivi sekaisin, mutta eipä vaan menisikään, jos puhuisimme rohkeasti vajannosta ja ulko-olennosta!

      Olen myös ihmetellyt, että kun viron kielestä puuttuu instruktiivi, että mikä sieltä oikein puuttuukaan. No, nyt voi ihan omin käsin kirjoittaa, että sieltä puuttuu keinonto.

      Poista
    7. Niin juuri! Ja lauseenjäsenet alus ja maine ja kohde ja määräys - voiko selkeämmin sanoa? Eemil Nestor Setälä vielä näitä esittelee kieliopissaan, suluissa tosin.

      Kyllä se niin on, että kansakunnan sivistys lepää sen oman kielen päällä. Ja kannattaisi olla mieluummin ylpeä omasta kulttuurista ja tavoista kuin väheksyä sitä. Tämä on meille itsestäänselvää, kun menemme vaikkapa arabimaihin: me muutamme käyttäytymistämme, emme odota, että muut muuttavat.

      Poista
  17. Minäkin ehdotoan että siirrytään takaisin päiväjäjestykseen. Jokainen tietysti valitsee itse päivän mihin siirtyy. Itse siirryn 31.2.2024. (Ohoh, onpas täällä lunta!)

    Sanat, tai oikeammin heidän käsitteensä, joskus yllättävät. Minulta kun katkesi silmälaseista sanka, menin silmälasimyymälään ja kysyin voisiko tämän sangan korjata? Myyjä sanoi, asiallinen täti, että "me kutsumme tuota aisaksi". Vähänkös ihmettelin. Mielestäni hevoskärryissä on aisat mutta ei okulaareissa. Kotona piti ihan tarkastaa. Näpytin "silmälasien osien nimet", ja Google vastasi:
    "Aisa tai sanka = sivulla olevat kappaleet, jotka kiinnittyvät silmälasien kulmakappaleeseen saranalla sekä ruuvilla."

    Mikäs siinä si, ajattelin. Olkoon minun puolestani. Mutta kallis remontti tuo uuden kangen asettaminen oli. Sitäkin piti itsekseen vähän aikaa ihmetellä, jumantsukka, kun katteli laskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin ollut paikalla, kun tämä Myyjä loihiskeli lausumaan Hra Mikille tuon aisa-kommentin, olisin puuttunut oitis puheeseen:

      "Te siis vihjaatte, että ystäväni Hra Mikki on aisankannattaja? Ja minua tietysti syytätte sen aiheuttajaksi? Hävetkää, senkin lumppu!"

      Sen jälkeen Miesten Me Too -ryhmä olisi saanut kaksi uutta jäsentä ja naisten vastaava marttakerho yhden.

      Poista
  18. Tämän päivän Hesarissa on juttua toisesta Kikasta, jonka kanssa olen samaa mieltä. Yleltä vähemmän juttuja Teemu ja Sirpa Selänteestä. En kylläkään tiedä tiedä, onko sellaisia Yleltä tullut, mutta toi aina kurantti mielipide.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kai juttu Kikka Laitisesta, joka oli siirtynyt laulajan uralta Ylen palvelukseen.

      Onko Ylellä ollut paljon juttuja Teemu Selänteestä? En minä muista katsoneeni ainuttakaan.

      Poista
  19. Laulaja Kikka on kulttuurielitistien ja feministien väheksymä taiteilija. Sanon suoraan: olen aina tykännyt Kikan esiintymisestä: siinä on riemukasta, rivoa ja riettaan iloista voimaa ja volyymia, joka ei tusinalaulajilta ja monilta rocktähdiltäkään onnistu yrittämälläkään.

    Hauska huomata, että hänestä ilmeisesti on tehty musikaali, ja vielä ansiokkaalla näyttämöllä. Kunpa enemmän teatteriesityksiä myös nauhoitettaisiin, kun harvempi meistä pääsee teatteriin yhtä helpolla kuin isojen kaupunkien asujat.

    VastaaPoista
  20. Tietääkseni Laura Gustafsson on feministi.

    VastaaPoista
  21. Korostetummin Laura Gustafsson on eläinten vapautusrintamalainen ja luonnonsuojelija, ja feministikin, mutta ei käsittääkseni eturintamassa rumpua lyöden.

    Hän on kirjoittanut mainion kirjan Huorasatu.

    Kikkahan lienee nyt kulttuuripiireissä varsin suosittu ilmiö. Silloin kun hän tuli julkisuuteen laulujensa kanssa, feministit eivät hänen hutsakkuuttaan peukuttaneet. Kuten tavallista on, joskus kulttuuriväellä on pitkät johdot.

    VastaaPoista
  22. Peräkaneetti:

    Minusta sovinistinen kielenkäyttö on karmeaa ja haluaisin vääntää niiden herrahenkilöiden nenän niskapuolelle, jotka halventavat naisoletettuja tytöttelyillä, seksistisillä ilmaisuilla tai elehdinnällä tai muiskautteluilla.

    Ymmärrän kuitenkin tämän käytöksen vallitsevissa oloissa varsin hyvin, vaikken hyväksy sitä ja vaikka suosittelen kuittailemaan noita hävyttömyyksiä huumorilla ja älyllä.

    Vaan - nyt tulee pääpointti - kyse on paljolti myös naisoletettujen omasta motiivista olla ja asettua reaalimaailmaan ja someen.

    Jos kerran miesoletettu ei saa reagoida tarjolla oleviin virikkeisiin, miksi tarjota niitä virikkeitä ja vielä korostetun sukupuoliroolitetusti: pers pystyssä ja trimmattuna muhkeaksi (miksi?), huulet töröllä (miksi?) ja turvotettuina (miksi?), kaula-aukko avoinna napaan asti (miksi?), jaloissa muotoja nuolevat (miksi?) tiukat farkut ja huikeat (miksi) piikkikoturnit jalassa.

    Miksi tämä kaikki, ellei seksikkyyden takia herättämään kiinnostusta nimenomaan sukupuoleen, ei sieluun. Sisäisellä minällä ei ole mitään väliä, vain seksikäs kuori ratkaisee.

    Ja sitten vingutaan sovistististen miesten reaktioita kaikeen tyrkyllä olevaan vasiten pykättyyn ihanuuteen. Selittäkää joku tämä paradoksi minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä asioissa mennään aina laidasta laitaan.

      Kun olin ujo nuorimies, sellainen mikismäinen sumusilmä, sain vanhemmilta alan miehiltä, sellaisilta rikumaisilta machoilta, hyviä neuvoja, että mene vaan rohkeasti juttusille ja aloita kehumalla naisen asua ja ulkomuotoa, se tepsii aina. Orastavaa suhdetta voi sitten syventää ylistämällä kuinka upeaa ulkomuotoakin enemmän sinuun vetoaa naisen syvällinen luonne.

      Kokemuksesta voin paljastaa, että tuo metodi toimii. Se toimi silloin ja toimii yhä, kaikenikäisiin naisiin.

      Mutta sen käyttö vaatii pelisilmää, ettei ryöpsähdä yli. Me too -syndroomassa niin on käynyt. Lisäksi on tietysti oikeitakin ahdistelutapauksia, aivan liikaakin.

      Poista
    2. Tämä Muakin on kähmitty -kampanja muistuttaa jossain määrin sitä hypetystä, joka tuli kouluihin, kun kiusaaminen nostettiin parrasvaloihin, syystä tietenkin.

      Mutta siis samanlaista kohkaamista ja Muakin on kiusattu -linjaa näki ja kuuli huvittavuuksiin asti, mikä tuntuu tässä sinänsä vakavassa asiassa tragikoomiselta.

      Kun opettaja kysyi luokassa, keitä teistä on kiusattu, niin melkein koko luokka viittasi innokkaasti. Tapaukset olivat kirjavia, mutta paljon oli niitä tapauksia, jossa joku oli sanonut jotakuta tyhmäksi tai Ville oli vetänyt yhden kerran Yasminea letistä.

      Jos ehtaa kiusaamista ei ollut kokenut, jotakin piti kaivaa, jotta "muakin on kiusattu" -mantra toteutuisi. Vähän samalta tuntuu nyt, kun media kaivaa ahdisteltuja naisia esiin kuin työttömiä lusmuilijoita Ossin jutun aikana.

      Poista
    3. Iines, minuakin on kähmitty jo pienenä pyhäkoulun jälkeen, mut juoksin pakoon (tämän oon jo joskus kertonut). Nykyisin minua kähmii sairaudet, mutta niin kuin tuolla ylempänä äsken kerroin, enempää en niistä puhu, ainakaan omista vaivoista.
      Voikaa hyvin ja pysytelkää terveinä!

      Poista
    4. Kähmintää on kokenut moni mieskin, ja jollakin tapaa sitä miettii, porataanko tässä nyt porukalla poraamisen riemustakin, kun puhutaan sovinistisesta vallankäytöstä puheenkin voimalla.

      Kannattaisiko kuitenkin edes vähän miettiä Rosa Meriläisenkin sitä, ettei heitä sitä alapäätään tarjottimella ja rumpua lyöden ihmisten, siis miestenkin, silmille. Miksi ei heitä vaikka botoxilla turvotettua nenäänsä kehiin?

      Miksi, oi miksi nainen heittää ylikorostamansa fyysisen naiseutensa pramille ja sitten haukkuu haaviin joutuneet reppanat?

      Miksi juuri tässä kohden nainen ei voisi olla kuin ihminen, mies, vailla piikkikorkoja, botoxeja, paljasteluja, vamppaamiselkeitä?

      Poista
  23. Kirjoituksesi on kirjoitus siitä, kuinka jotkut tarraavat aina siihen mikä on esillä ja siihen mitä yleinen mielipide ja paatos hönkäävät. Oikeassa olevien ja sorrettujen mukana on kiva olla. Ja Sauli Niinistöä on kiva kannattaa kun kaikki muutkin. Kaikki mulkut ovat psykopaatteja ja narsistiksi leimaamiseen riittää, kun kerran kehuu itseään, vaikka muuten olisikin melko paska. Dementikoksi ei kovin moni ilmoittautunut, kun se oli julkisen sanan keskiössä. Paitsi tietysti minä. Kaverit ovat vissiin jo väsyneet, kun aina mokatessani tai ohi suuni puhessani, sanon kovaan ääneen: "Ku mulla on tää dementia!"

    Yksi homppeli minut meinasi autoonsa taluttaa, kun nuorena olin humalaisena kartsalla. Olin niin kännissä, etten pystynyt sitä edes lyömään turpaan, mutta hindun kyytiin en lähtenyt. Sitten vähän myöhemmin viiskymppiset naiset ahdistelivat yökerhoissa. Kännissä kuin röhnöpossut olivat. Mieslaulajat puhuvat siitä, kuinka eturivissä on usein sellainen keski-ikäinen rouva, joka tarttuu muniin kiinni. Minä oli kerran kuuntelemassa yhtä tuttua artistia ja talutin pois himoakan, joka häiritsi käyttäytymisellään muiden musiikin kuuntelua.

    VastaaPoista
  24. Trendikäyttäytyminen takaa sen, että olet mukana, siis sinut hyväksytään porukkaan. Tämä taitaa päteä kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen, laumahenkisyys, mutta ennen kaikkea se on ominaista keskenkasvuisille, siis lapsille ja nuorille,

    Kunpa kouluissakin panostettaisiin enemmän kriittisen ajattelun merkitykseen ja pyrittäisiin kehittämään oppilaiden arviointitaitoja. Sieltä se lähtee. Ja miten helppoa se olisi toteuttaa! Ainakin äidinkielessä oppilaat tykkäsivät kovasti kaikenlaisista arviointi- ja kritiikkitehtävistä. Kaikki esitetty piti pystyä perustelemaan eri näkökulmista, myös vastapuolen.

    VastaaPoista
  25. Esimerkiksi tämä lehdissä kerrottu Tomi Metsäkedon erottaminen sovituista työtehtävistä tuntuu lähinnä vainolta. Mies on ollut vapaa-ajallaan jossakin Tinderissä naisia kohtaan törkeä mulkku, ja naulitaan sen vuoksi ristille kansan hurratessa. Minua etoo tämän lauman tappamisinto.

    VastaaPoista
  26. Vähän järkyttyneenäkin olen seurannut, kuinka nuoriso pitää kaikkea suosittua ehdottomasti hyvänä. Paljon useammin ja enemmän kuin ennen. Umpisurkea ja täysin lahjaton Cheek on kova sana, koska levy-yhtiöt maksoivat hänelle komeat stadion-konsertit. Tai jos joku näyttää naamansa tai perseensä riittävän usein telkkarissa, on hän suuri ja mahtava, kunnioitettava idoli.

    Puusta minä nykypäivän julkkiksen teen ja paskannan sille aivot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheek on ristiriitainen tyyppi, mutta kyllä hänen lauluissaan on syvyyttä ja traagisuutta, kuten hänen kokemassaan elämässäkin. Hänen musikaalisuudestaan en osaa sanoa mitään. En ole fani, mutta olen aina puolustanut Cheekiä jostain syystä.

      Poista
    2. Syvyyttä ja traagisuutta epäilemättä löytyy, tekstinsä ovat traagisella tavalla hyvin syvältä.

      Poista
  27. Tomi Metsäkedosta en mitään tiedä, pääasia minulle on, etten lauluaan joudu kuuntelemaan.

    Kohtuullisuus, tolkullisuus, ei ole nykypäivänä suosiossa. Kaikkea käsitellään äärimmäisyyksien kautta. Edesmennyttä Jouko Turkkaa lainaten: ”Onni ei ole enää hiljaista onnea vaan mielenhäiriöitä.Uskovaisetkin tavoittelevat pakanalaumojen humalaa. Jonkin arvoista on vain se mikä on kohtuutonta, vain hulluus johtaa saavutuksiin. Niitä ovat ennätykset ja järkytykset; tavallinen on epätodellista, ne ovat todellisia.”

    VastaaPoista
  28. Minäkään en puolusta Metsäkedon musiikkia, vaan tästä lajista pidän enemmän tästä tyypistä.

    VastaaPoista
  29. Onpas surkea Freddie Mercuryn kopsu-hopsu. Mistähän kaapista tuonkin ovat löytäneet? Esitys on ilmiselvää pilkkaa Freddie Mecuryn taidokuudesta.

    Törkypaskaa hävetessä laitan itsensä Freddien hienon esityksen.

    VastaaPoista
  30. No ei ole surkea, vaan hyvä verrattuna Metsäkedon tenoriin.

    Tottakai Freddie Mercury on omaa luokkaansa ja siinä ylittämätön. Vaan tuossa esityksessä ei ole nyt kyse siitä, että jonkun pitäisi ylittää Mercury. Tavoitteena on taipua moneksi ja ylittää itsensä. Siinä Mikael Saari onnistuu erinomaisesti.

    VastaaPoista
  31. Minusta hyvä kritiikki ei lyttää toisten mieltymyksiä pitämällä itsestäänselvästi omia mieltymyksiään muita parempana. Esimerkiksi kirjailija Riku Korhonen arvioi rankasti kirjallisuuskriitikoita uudessa esseekirjassaan, nimeltä mainiten. Tänäisessä Hesarissa oli tuosta Korhosen uusimmasta arviointi, jossa haukutut eivät kokeneet tulleensa lytätyiksi, vaan virkistetyiksi. Että älä sinä Riemun Riku hauku minun mieltymystäni törkypaskaksi.

    VastaaPoista
  32. No juu, minä nyt olen mahdollisimman huono ihminen keskustelemaan Tomi "Tarzan" Metsäkedosta tai Mikael "Surkea" Saaresta. Innostuneena olen nimittäin viime aikoina kuunnellut Juutuubista aika paljonkin Charlie "Bird" Parkeria.

    VastaaPoista
  33. En minä heistä keskustella halua, kunhan mainitsin Metsäkedon esimerkkinä tästä #metoo-hypetyksestä.

    Kummankaan laulajan tuotantoa en edes tunne, paitsi tuon Mikael Saaren tuon esityksen tulin katsoneeksi televisiosta.

    VastaaPoista
  34. Ymmärsin sen, mutta sivupolut ovat minua aina kaikkein eniten kiinnostaneet. Ei kaikessa, mutta ajatuksen tasolla.

    VastaaPoista
  35. Sivupolut ovat kivoja keskusteluissa, oikeastaan parhaita. Vaan ei siellä hämärissä saa ketään kolkata, jos hän kuuntelee väärää musaa. Mikael Saaren versio on kiva, kiva, kiva ja Mikael itse vallan ihanainen. En ole tiennytkään ennen tästä laulajasta. Esimerkiksi Cheekiin varrattuna hän osaa laulaa. Suomalaisilla lauluartisteilla kun on usein laulutaidossa vajeita. Mutta Freddie Mercury on tietenkin kunkku, hänet tiedän, tunnen musiikkinsa ja olen aina saanut kylmiä ihanuusväreitä hänen laulustaan.

    VastaaPoista
  36. Aivan, Mikael Saari on ilman epäïlystä omassa luokassaan maestro. Ihan mahottoman taitava imitaattori, jonka imitaatioista tulee aivan superfiilarit. Selvä Frank Sinatra ja Enrico Caruso samassa paketissa. Mainitsinko jo Fakiiri Kronblomin?

    VastaaPoista
  37. Mikael Saaren esityksistä tästä olen ainka kaikkein eniten tykännyt.

    VastaaPoista
  38. Parkerin lisäksi viime aikoina olen kuunnellut paljon Juice Leskistä, heh. Yhä vakuuttuneemmaksi tulin suuruudestaan. Yhden aikakauden johtohahmo, rienaaja, jota nykyisin esitetään kirkoissakin. Juice oli tarpeellinen vastakarhi kaikelle establishementille. Teki monenlaisia kappaleita, joita pitää katsoa eri suunnista. Leskisen konsertin muistan, kun kertoi olevansa rockabilly rebel ja käänsi kaljunsa pitkän takatukan eteen. Oli ihan hulvattomalla päällä. Tauolla hän ja muut muusikot riensivät juoksujalkaa, askel kevyenä, läheiseen kapakkaan.

    Eilen hän kertoi, kertoo tyttärestään.

    VastaaPoista
  39. Politiikan sanotaan olevan yhteisten asioiden hoitoa ja sitähän se yhdeltä puolen katsomalla onkin. Todellisuudessa puoluepolitiikkaan hakeutuvat ja jotakuta puoluetta voimakkaimmin kannattavat, ovat verenhimoisimpia ja tappelunhaluisimpia. Ei niille riitä se, jos vastustaja makaa veripäissään maassa, pitää sen päälle vielä hypätä.

    Johan Backmanin antifasistit ovat suloisia ja Jesse Torniainen saa pahoinpidellä siksi ja siitä huolimatta. Tappaja-Jesse on vapaalla jalalla, varokaa mielipiteitänne. Hyi helvetti tätä nykymaailmaa.

    Äänestäkää minut keisariksi, vastarintalaiset ja antifasistit pääsevät pian kuorma-autojen lavoilla kuljetettaviksi. Minne, en kerro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jessen tarina vain avaa meille näkymän siihen, millaisia tuomioita rikoksista Suomessa saa ja mistä passitetaan vankilaan.

      Jos pitäisi valita köyrätäänkö telkien taakse Jesse vai Sarjakuristaja, niin päätyisin jälkimmäiseen järjen äänin 100-0.

      Mutta ei, kumpikin nauttii lain heille suomista oikeuksista. Me muut sitten maksamme tämän nautinnan.




      Poista
    2. Jesse ja sarjakuristaja eivät liity edes köyhillä siteillä toisiinsa. Keisarina toki nauloilla naulauttaisin heidät yhdeksi puuksi. Loirin vielä bookkaisin laulamaan: "niin hyvää puuta".

      Poista
    3. Köyhillä tarkoittaa löyhillä.

      Poista
    4. Kyllä Jesse ja Sarjakuristaja liittyvät toisiinsa paljon enemmän kuin Jesse ja puoluepolitiikka. Tai sitten kaikki kolme liityvät toisiinsa siten, että meillä tuomioistuimet jakavat poliittisia päätöksiä.

      Poista
    5. Mitä lakiin ja oikeuteen tulee, niin Jesseä ei käsittääkseni tuomittu taposta vaan kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä. - Kuolemaan on saattanut vaikuttaa myös huumeriippuvaisen sairaalasta karanneen uhrin huono kunto, joka siis johtui huumeista, totesi oikeus.

      En puolustele Torniaisen karmeaa tekoa, mutta laki ja oikeus olkoon kaikille sama. Ei epämiellyttävää henkilöäkään voi tuomita taposta, ellei teko ole ollut tarkoituksellinen tappo.

      Näissä asioissa pitää olla tarkka - se on oikeudenmukaisuutta.

      Poista
    6. Juupa juu, rintaan kohdistuva lentopotku on melkein hyväksyttävä sellaiselle, joka saattaa muutenkin mahdollisesti kuolla. Ja Jesse pahoinpitelee talossa ja puutarhassa.

      Poista
    7. Vaikka natsit minut nyt tästä oikeuteen haastaisivat, niin Jesse on kuvottavinta paskaa mitä maamme päällään kantaa. Jihadistikin on silkkaa gutaa hänen rinnallaan.

      Poista
    8. Älä nyt, Tapsa, minä olen ihastunut sarjakuristaja Michaelaan, kun on niin hemaiseva pimu, oikea supervosu. Ei kenenkään kannata epäillä, että hänellä olisi joitain taka-ajatuksia.

      Poista
    9. Jaa, nyt ihastukseni loppui, kuulin, että Michaelilla on ollut muitakin kuristettavia. - Tämä on vähän samanlainen juttu, kun takavuosina ajoimme kerran thai-hieromon ohitse ja juttumme alkoivat lentää. Jussi sanoi: "Hyvää päivää,Joey Creco Cheatersista!" ja minä: "Luulen, että hänellä on muitakin runkattavia, en olisi osanut sitä aavistaa!"

      Poista
    10. Toron Jussi ja muut veivät thai-runkkaukseen heti, kun oli jo melko iäkäs. Upea Toro hyppäsi kerran viidennen kerroksen parvekkeelta asfalttiin, kun sai tarpeekseen. Minä itkin. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että olemme syyllisiä.

      Mutta Ihmettelen. (tässä kuvia Torosta)

      Poista
    11. Kuvottava paskakin tuomitaan lakipykälien mukaan, jotka ovat kaikille samat. Se on oikeusvaltion merkki.

      En minä silti väitä enkä itsekään usko, että lakipykälät ovat jokaisessa tapauksessa oikein - eivät ne kai aina voi täysin ollakaan. Esimerkiksi raiskaustuomioita Suomessa nauravat naurismaan aidatkin. Samoin monirikollisten paljousalennusta.

      Noin yleensä ottaen kiitän taivaita siitä, ettei meillä ole vallassa fasisti eikä kansa huutoäänestyksineen.

      Poista
    12. Laki on sama kaikille. Etten sanoisi ajatuksen Samoa jokaiselle. Suomen vastarintaliike olisi välittömästi kiellettävä. Jos lait kusevat, pistäkää virkamiehet vähän tehoa ja oikeudenmukaisuutta siihen toimintaanne. Hlevetin turhat ketkuttelijat ja vetkuttelijat, elämän uuno turhapurot.

      Poista
    13. Monikaan ei perusta näille äärijärjestöille, kuten uusnatsit ja toisessa päässä väkivaltaiset anarkistit. Molemmat saisivat minun puolestani olla olematta. Kieltojen tie on kuitenkin vaarallinen tie sanan- ja kokoontumisvapauden kannalta.

      Mitä enemmään aatteellisia yhdistyksiä säädellään ja määräillään, sen lähempänä suvaitsematonta totalitarismia ollaan.

      Poista
    14. Meillähän laki takaa nyt jo yhdistysten vapauden rajat. Katsotaan nyt ensin, mihin oikeus päätyy SVR:n kanssa. Ja sitten varmaan Antifan.

      Poista
    15. On se niinkin, mutta muistutan tässä tolkun ihmisyydestä. Minä veisin nuo ryhmät kaatopaikalle ja antaisin jokaiselle yhden napin verran lääkettä. Ihan lääkärin määräämää.

      Poista
    16. Eikö ne kansanmurhat synny juuri sillä logiikalla, että tietyt ihmiset ja ryhmät aletaan nähdä saastana ja kuonana, josta olisi päästävä eroon?

      Metodi pysyy, vain kohteet vaihtelevat.

      Poista
  40. Poliittisista kannatuksistani en voi olla mainitsematta Jan Vapaavuoren hienoa taistelua syrjäseutujen suorittamaa kaupunkien alistamista ja rahan pöllimistä kaupungeilta vastaan. Taka-Pieremällä asuminen on kallista, kovasti kallista. Meille muille.

    Ja aiheeseen palatakseni, tytöistä tykkään, erityisesti sellaisista varttuneimmista tytöistä.

    VastaaPoista
  41. Sir Juicea laitan vielä tähän ja pidän sitten sir turpani tiukemmalla.

    "Mulle kaikki valmiina syötetään,
    ne tahtoo jalat, tai kädet, tai pään.
    Mutta kokonaan ei, ei kirveelläkään
    panostain.

    Ne ohjaa, neuvoo ja vakuuttaa,
    että näin on takuulla helpompaa.
    Tuuli tuuliviirin tuuleen saa,
    epäile vain.

    Epäile vain.
    Epäile vain.
    Epäile vain.
    Epäile vain."

    VastaaPoista
  42. No jaa, yhen vielä laitan, Vicky Rostista kun tykkään. Menneisyyden vangeista tykkään niin, että kehuin konserttia parhaaksi, joissa olen ollut. Lähdimme vähän ennen esityksen alkua jatkamaan, vaikka liputkin olimme maksaneet.

    VastaaPoista
  43. Kerta kielen päälle. Juicen Luonas kai olla saan, Saimaa-ilmiössä on bueno, mucha bueno, vamos a la playa. (viimeinen siksi, että espanjan kielen osaamiseni päättyi.)

    VastaaPoista
  44. Metoo# Ex-vaimokkeelleni jäi suurin osa rakkaista valokuvistani. Luultavasti ne kaikki poltti. Mitäs minä siitä itkemään, menneisyyteni sai mennä, kun olen paha ihminen.

    VastaaPoista
  45. Maailman meno ei minua ei enää kiinnosta. Isoäitini sanoja muistelen: "Tapelkaa, saatte tupakkaa!" - Kiinnostavaa minulle on, että nuoruuden rakkauteni hyväksyi facebook-kaveruuteni ja tykkää kaikesta sanomastani, vaikka sanoisin pieru. Miksi hänet jätin, kun tykkäsin niin. Yksi sivuseikka siinä saattoi olla, että oli jo naimisissa. Yhä edelleen saman miehen kanssa.Rakastimme rajusti niin, siinä liha hinkkas toiseensa kiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  46. kuunnelkaa ensin tämä ennen kun jatkatte

    Juicen bändibussi oli paluumatkalla keikalta ja pysähtynyt keskelle metsätaipaletta. Ja mikäs ihme se, ei mikään, että pissatauko piti pitää, kun kaikki muut paitsi kuski, joivat kaksi käsin "virvoittavia vesiä". (Juice yleensä Vermut biancoa.) Bändi oli levittäytynyt bussin toiselle puolelle, ryhdikkäinä kuin italialaiset tinsasotamiehet, ja Juice alkoi laulaa

    kusella, kusella, Suomen suosituin bändi on, kusella

    Nerokas runoilija hän oli. Pari kertaa minä häneen törmäsin, mutta ei se mikään ilo ollut, hän ei itseään lähelle tuntemattomia (tunsimme toisemme vain Vierikon kautta) päästänyt. Ei halunnut puhua mitään, eikä mistään, näppäili vaan kitaraansa jos se oli mukana, ja ellei ollut - toisella kertaa ei ollu, tuijotti ohi. - Todella hieno laulurunoilija. Arvostan häntä Helismaan jälkeen yhtä paljon kuin Juha Vainiota. ( - huokaus -) Alkoholisteja olivat kaikki kolme, Repe heistä ehkä vähiten, en tiedä, mutta mikä siinäkin on, että riimien teko vaatiin niin v-tusti viinaa? Leino, Saarikoski, moni muu... Juicen kohdalla kyse oli ujoudesta, kyllä sen huomasi, nuorempana viina terästi häntä - hänellä oli hyvä muisti ja äly; vanhemmiten viina teki hänestä (kenestäpä ei tekisi) sietämättömän kärttyisän ja lyhytpinnaisen ihmisen. Joka nautti ihmisille vittuilusta.

    Ps. Kerran yks tyttö Tillikassa uskaltautui Juicen ja hänen senkertaisen sekulaarihovinsa pöytään, oli Juice-fani. Hän sanoi hänelle mm. että "minulla on kaikki Sinun levysi"... Juice mulkaisi giltsiä - ei hänellä mitään pantavannäköisiä tyttöjä vastaan ollut, päinvastoin, mutta tämä ilmeisesti sellainen ei ollut - ja sanoi: "Ai, sielläkö ne on?" ... ja kääntyi keskustelemaan kavereittensa kanssa. - Ihminen, joka osaa olla hellä, osaa olla myös ilkeä. (Samastahan tavallaan kyse on... osaamisesta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläkö ne ovat, kun itsekin olen etsinyt Juice Leskistä kuunneltavaksi.

      Juice ehkä tuijotti kitaraansa siksi, ettei ymmärtänyt, mitä moisella tehdä.

      Poista
    2. Juice kävi kerran luennoimassa meille opettajille. Yhtään en muista, mitä hän puhui, koska kyseessä oli koulutuspäivä, jollaisilla yleensä ajattelen omiani ja tuijotan kelloa. Jotakin ympäripyöreää, olisiko ollut luovuudesta? Hänen esiintymisensä oli ihan tavallista, ei ollenkaan ujoa mutta ei myöskään säkenöivää tai huumorintäyteistä. Kukaan ei nauranut kertaakaan.

      Pidän Juicen klassikoista, vanhemmista, mutta esimerkiksi kappale Kaksoiselämää on minusta mitäänsanomaton ja kliseinen. Sekään ei auennut, mitä hänen tarkoittamansa kaksoiselämä oli. Ja oliko Juice oikeasti hyvä laulaja? Sanoittajana hän oli kuitenkin unohtumaton runoilija.

      Poista
    3. Aivan varmasti Juhani Leskinen - hyvä huomio Iines - noissa tuonlaisissa keikoissa, oli tavanomaistakin tavanomaisempi. Ei halunnut eikä puhunut eikä halunnut puhua mitään merkittävää.

      Ps. Ensimmäisen kerran kun tapasin Pentti Saarikosken - hän oli jo silloinen myyttinen hahmo, niin Joensuussa oli joku Luovan Kulttuurin tapahtumapäivät... minä olin katsojana. Nuori ja paatumaton. Ja odotin että PENTTI SAARIKOSKI puhuu jotain TODELLA JÄRISYTTÄVÄN HIENOA... vitut, vittuili jotain Ahti Susiluodolle, joka istu aika lähellä mua, teki kädellään kaaria ilmaan ja väitti jotain kummallista, yski sitten vähän aikaa ja meni takaisin Armo Hormian luo...

      Mielestäni se estraadieaiintyminen oli täyttä paskaa. Oli ympäripyöreää, ei ollut luovaa, tavallista oli, ujous pois, mutta mitään säkenöivää saAtika huumorintäyteistä ei kyllä siinä ollut. Eikä kukaan nauranut. (Tai Armo Hormia taisi hörähtää kerran. Kun kuuli, vaikka ihan kännissä olikin, että hänen nimensä mainittiin.)

      Voi Vittulan väki.

      Poista
  47. hh -nimimerkistä (jonka mielipiteet ovat virkistävällä tavalla erilaisia kuin minun) olen huolestunut. Kerroit kerran verenpaineestasi, luvut olivat hirmu huimia, toivottavasti et ole niihin kompastunut... toivon ettei sinulle olisi tapahtunut ikävää?

    Syö kalaa, liiku enemmän, älä syö tyydytettyjä rasvoja, ole iloinen, ei kantsi masentua asioista joille ei mitään mahda, kuittaa ne pikkuasioina...

    Oikeastaan ei muita asioita olekaan kuin pikkuasioita, paitsi henkilökohtaiset asiat... lasten ja lastenlasten syntyminen. Ja sen semmoinen. Pölinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten Riku... joopa, joo!

      Älä Iines siitä hermostu jos Riku jonkun sinun mielikappaleesi kuittaa sanomalla "paskaa, voi hitsi mitä paskaaa"... Eihän hän muuta sano kuin mielipiteensä, joka on hänen mielipide. Yhtä väärässä hän on kuin kuka tahansa ns. "populaarimusiikin/jatzin asiantuntija. (Joka toinen heistä mielestäni on väärässä. Ja joka toista voi epäillä, että onkohan huumeidwen vaikutuksen alaisena, ny...) Kuule Iines, me Rikun Runnomat voitaisiin perustaa "Rikospartio Duo", ja voitais käydä vakoilemassa mitä musiikkia Riku ite iltaisin kotonaan oikeasti kuuntelee. (Luulen, että löytyisi myös Katri-Helenaa. Ja Tapsa Kansaa. Ja monia, monia muita aika kuvottavia juttuja, yäk.)

      "Hissimusiikki" on hirvittävää, siitä kai me kaikki KOLME olemme samaa mieltä? Jos jossain tavaratalossa, jonne muutenkaan en mielelläni mene, ainakaan "shoppailemaan", alkaa soimaan "pimpeli pimpeli pom", joudun yl. pakokauhun valtaan. Ja myöhemmin minut löytää (joskus Tarja joskus joku muu) lähimmän hätäuloskäynnin luota, tai takapihalta, jossA yhä hytisen kuin tuore alADUUBI... äsh.

      Poista
  48. Juicen Panomies on romatiikkaa parhaimmillaan. Musiikki on erittäin hektistä, mutta samalla ihanan rauhoittavaa. Sanojen romanttisuus yllättää ehkä meidät kaikki. - Pappada-ääh, paappada- ääh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saa liikaa kehua ketään, ei siinä ole mitään järkeä. Luen tällä haavaa Jaan Kaplinskia, hän on hyvin järkevä. Häneltä saa niin paljon uusia ajatuksia, sellaisesta pidän, tai ajatuksista joita itse on ajatellut - jotenkin horjuvasti - ilahtuu, kun tuo Jaan sanoo ne kahdella, kolmella lyhyellä lauseella - että MÄISKIS. Semmonen vaatii intelligenssiä ja syvää sivistyneisayyttä. Ja vittumaisinta vielä, vittumaisinta mitä osaan kuvitella, on se, että kun ukko käy parin kuukauden matkalla Kiinssa (Chine) tai Espanjassa (Spania), hän puhuu ko. kieliä "melko sujuvasti"...

      Minä, ja 4 vuotta saksankielen intensiivistä opiskelua, keskikoulussa, ja osaan sanoa "Sprechen Sie deuchts..." Ja jos joku vastaa, - äsh - nur schon, em minä enää ymmärrä.

      Mutta kähminnästähän keskustelunaihe oli. Kyllä minä tähän osaan sanoa #me too.(Tai tuu me#.) Liftasin poikana paljon, eli lintsasin koulusta; kun muut oli oppitunnilla niin kävin katsomassa Turussa Turun Linnaa ja Hämeenlinnassa Hämeen Linnaa. Illaksi tulin kotiin. Jos äiti kysyi "millainen koulupäivä oli?", vastasin että "samanlainen kun muulloinkin". Joskus liftasin Riihimäellä, katselin siellä junia. Forssassa kun niitä ei sillain nähnyt.

      Ps. Joo, pari kertaa minut mun liftimaatkoillani ystävällisesti "vedettiin kuiviin". Ajaja, eli se ukko joka mut liftiin oli ottanut. En minä sitä sillain edes välittänyt, siihen suhtautui kuin maisemaan, joka auton ikkunan ohi meni. Luulisin...? En mitään traumaa ainakaan ko. tapahtumista (= action?) ole saanut. (Muistan, että jotenkin vain masentui.) Sitä masentui, mutta sitten se masennus meni ohi, ja taas oli ihan O.K. Elämä edessä, mehiläiset pörisivät ympärilläni, kukat kukkivat, taivaalla pilvet, Niilo Tarvajärvijärvi hymyili ja radiossa soi hidas jazz.

      hmnh...

      Eikä minusta homofiiliä ole tullut. Vaikka voissa paistettais.

      Poista
  49. Täältä on monta kivaa ämmä lähtenyt lätkiin pois, Sari Italiasta esim., ja Chaar... mulla on hirveen huono nimimuisti. Ihan älytön. Tamperelainen tummatukka jonka nimi(merkki) alkoi myös C-kirjaimellA... ihana C! Rov<aniemeläinen rouvakirjailija ja iRMA! mANGEMANG. Liisu suloinen! Nimet minulla aina menee sekaisin, kielissä kuin kielissä, asiksi minun on vaikea muistaa sanoja. Paitsi että... osaan sanoa, kun minulta kyaytään jotain kylän nimeä, että "se alkaa t-kirjaimella". Vastaus: Teriberk. Tai kun kysytään mitä sattuma on, sanon että en muista mutta se alkaa k-kirjaimella, se käsitys. Vastaus: Kontingenssi.

    Rakastan teitä ihmiset, sivulliset.

    Te olette niin ikiaikaisen näköisiä, kun kävelette itseksenne ja omiaan ajatellen ohitseni. Olette niin liikuttavia. (Mun rupee mun sydän pomppii.) Aurinko kun päättänyt on retkensä, ja hämärä kun mailleen hiipi, nukkumaan tässä pitäisi mun mennä, mutta kun ei malta. EN!

    https://www.youtube.com/watch?v=MzheWNd65x4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on jättänyt blogimaailman ja ehkäpä koko somen. Erityisesti Saria olen miettinyt, koska hän poistui yhtäkkiä ja yllättäen omasta blogistaan, joka ei ole kai pariin vuoteen päivittynyt. Moni muukin on lopettanut bloginsa. Meitä pitkän linjan itsenäisiä perusbloggaajia alkaa olla yhä vähemmän. Kepeät elämäntapablogit ja mainostilaa tarjoavat blogit syövät tilaa. Yhä useampi kirjoittaa vain itsestään ja tyylistään.

      Poista
    2. Kyllä sitä nyt laitetan Lapio Rautatavaraa, kun olet koko päivän kuunnellut Robinia ja Isaac Eliottia, vai mikä se oli!

      Poista
    3. Minä kuuntelen nyt: Heinolassa Tyrää!

      Kappale ei kerro Apulannasta, jonka oikea nimi on Apupaska. Tai yritelmä kakaksi.

      Poista
    4. Kummallista, että nämä käyvät tunteisiin. Fiksua Saria ikävöin, samoin Kolehmaista, jonka kirjoitukset olivat hyvän parasta. On niitä jo muitakin. Rauno Räsänen.

      Poista
  50. Kreikkalaiset filosofit, tai ainakin joku heistä (en ole sivistynyt ihminen), väitti että ihmisen tragedia on se että hän on syntynyt. Kukapa tähän maailmaan ehdoin tahdoin haluaisi - en usko. Me vaan saamme kärsiä siitä, että olemme. Ajattelen, että jos Jumala on olemassa, hyvä niin. Ajattelen myös niin, että Jumala on lähtenyt täältä pois ja jättänyt meidät pulaan. Tai ei pulaan vaan mielivaltamme alle. Se on paljon pahempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun minua kiinnostaa myös metafysiikka, ja se ihan erityisesti, niin tartun aina erilaisiin löysiin heittoihin. Niin kun nyt tämä "pois lähtenyt Jumala".

      Mistä se - tai Hän, jos niin halutaan - on lähtenyt pois? Taivaastako? Maailmankaikkeudestako? Ja minne se/Hän on mennyt? Tämän olemassaolon ulkopuolelleko?

      Poista
    2. Jumala on lähtenyt pois ihmisen sydämestä, sielusta, ajatuksista, siis ihmisestä. Kupla on siis puhjennut.

      Tällä ajalla on uudet jumalat. Jokaisella ajalla on.

      Poista
    3. En tiedä mikä päättelyssäni on "löysää"...? Biologina en tietenkään usko Jumalaan. Mutta kuten sanoin, jos uskoisin Jumalaan, hänen täytyisi olla muualla. - Missä? No sitä en tosiaan siis tiedä.

      Iineksen vastaus on hyvin sympaattinen. (Kiitos, kiltti.)

      Poista
    4. Ei se mikään sympaattinen ole, vaan metafora, joka pitää ymmärtää.

      Ei ole mitään jumalaa, missään, vaan jumala on ihmisen luoma kuvitelmaolento, kaikissa uskonnoissa, kaikilla kansoilla.

      Nyt ei ole enää sitäkään. Yhä harvempi kuvittelee enää mitään, ja kohtalo on omissa käsissä, ei annettu mistään ylhäältä.

      Poista
    5. Enhän minä päättelyä löysäksi sanonut, vaan "heittoa" eli tarkemmin pidin sitä irrallisena päättelystä, joka sinänsä oli pätevää.

      Kommentillani ei siis ollut mitään tekemistä itse asian kanssa. Minua vain kiehtoo ontologia.

      Poista
    6. Okey, ymmärrän.

      Äläkä kiukkuile, samperin symppis!

      Poista
    7. Vastaus 18:22 oli tarkoitettu Iinekselle.

      Tapsalle vastaisin, että... hnhhyy... vai niin. Ontologiaan minäkin ihastuin. Ja sen myötä myös Rauno Räsäseen, ja hänen selityksiin. Jonka jälkeen, kun niitä luin, taas en ymmärtänyt yhtään mitään mistään. (Eli tavallaan palasin siihen ruutun josta lähdin.)

      Ps. Matti Nykänen on hyvä filosofi. Hänen mielestään Elämä on laiffia. Ja tällä hetkellä eläessämme elämme parasta hetkeä mitä elämme. (Ja kerran, kännissä kun oli, soitti kavereilleen jotka biletti... "hei, mitä teille kuuluu? ja ooks määkin siellä"? ...)

      nerokasta!

      Poista
  51. Tänään koin, muistaakseni klo 15:32;17, orgasmin. Ei sen hätkähdyttävämpi kokemus kuin ennenkään, mutta suloinen. (Aikaisemmin aina ennen, kun oli nuori - oi niin nuori, poltti sen (= so. actin) jälkeen Bostonin. Tai ellei ollut niin Kentin. Tai Smartin. Tai sen... "jonka kokivat ja näkivät ja vetivät sen väkevän", tms. Ihanaa! (värisee) "Elämän onnellisista hetkistä, yhdynnöistä, ei paljoa mieleen jää", sanoo Saarikoski. Kaippa hän sen tietää, en tiedä. Joskus miettii mikä se mun elämän onnellisin hetki on ollut, kyllä se luontokokemus on ollut, Norjan tuntureilla... keskellä elämää joka on totta, kaukana kaikesta mikä ei ole totta, on osa luontoa... tietysti se on vain kuvitelmaa. Mutta jossain vaiheessa siihen uskoo itse, muutaman hetken, silloin se tuntuu todelta. Ihmisenä oleminen tuntuu hyväksytyltä! Se on ihanaa.

    VastaaPoista
  52. Sanat kissantassu, leskenlehti, saniaiset, sanajalat, satiaiset... eivät minua jätä. Merellä, kymmeniä ja kymmeniä mailia ennen määränpäätä, vastaranta hohti valaistuna tähtimerenä. Sitten se, tuntit tunnilta himmeni. Rio de Janeiro se siellä. Aamulla tulimme lähemmäksi. Kaikki oli mustaa, himmeää, äkkiä hyvin vihreää. Aurinko nousi kertahewitolla: PLUMPS. Jäimme redille. Kolmas perämies ja toinen shiiffi kalastelivat haikaloja, eivät saaneet. Me merien duunarit, mainarit ja dunkit, joimme verovapaata whiskyä. Humailluimme. Maisema pysyi silti samana mitä se koko ajan oli, hyvin hurmaavana, Rio de Janeiro on melko nätti kaupunki. Mun mielestä. Ja jo iltapäivällä päästiin rediltä pois, Copacakanan - tai mikä se nyt oli - sen taa. Lastattiin meille banaaneja. Se kesti niin kauan, toista vuorokautta, että ehdin kävellä Rion kaduilla. Kyllä ihmettelin. Koska kerran kaksi rouvaa pysähtyi, ja kumpikin veti t-paitaani pienemmällä ja sivelivät ihoani: he siis eivät koskaan ennen olleet nähneet niin valkoihoista ihmistä? tä. Yksissä liikennevaloissa bussi pysähtyi eteeni poikittain ja kaikki bussin ihmiset alkoi tuijottaa minua... siis minusta se oli häkellyttävää. Voi vittu, olin 17 -v, ja aina kaikki tuijotti mua. Kauheeta rasismia! Mutta minkäs sille mahto. Rio on iso kaupunki ja Bonis vielä isompi. Ihan turha siellä oli ruveta ryppyilee, tai Santoksessa, veitten siellä olisi saanut maksaansa. (Tai paljon ikävämpääkin olisi saattanut tapahtua, tiedän.)

    Ps. Kuntulin takaisin Helsinkiin, toin äidilleni 50 kg sokeria. Sen sai tullitta läpi merimieskirjalla. Viis-kuus kartonkia tupakkaakin itselleni toin, ne piti salakuljettaa, ja pari whiskypulloa. (Vittu, tullimiehet oli siihenaikaa ystävällisiä. Ne iski mullekin silmää. Näkivät, että siinä amatööri tuo pari kartonkia ylimääräistä... antaa olla.) - Mutta raskas oli sokerisäkkiä kantaa, sekä taksiin että linja-autoon, joka Karkkilan kautta ajoi Forssaan.

    VastaaPoista
  53. Tango on syntynyt merimiesmusiikista, mutta samaa se on suomeksi. Sama intohimo meillä on kuin latinoilla, onpas, älä väitä vastaan. Ilmaisemme sen vaan eri lailla, se on toinen asia. Rakkaus on aina samaa. En tiedä. Olen aina etsinyt jotain mitä ei ole olemassa, mutta löytänyt jotain muuta, joka on minulle tärkeää. - Ehkä se on juuri rakkautta, en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaus on... käsittämistä. Mitä muuta se voisi olla? Tiedä häntä. Ihmiset on kummallisia, eivät käsittämättömiä, ymmärrän mistä fasismi saa voimansa, ja nationalismi. Surullista. En tarkoita mitä muut ajattelevat meistä, se ei ketään kiinnosta - paitsi kohteliaisuudsta, ja stategiasta; olemme yhtä merkityksellinen kansakunta mitä olimme 1939.

      Hyvää 100 vuotta Suomi!

      Poista
    2. Minua liikuttaa tuo sokerin tuonti äidille. 50 kilon kantamus! Tulee mieleen sisko, joka vähistä rahoistamme huolimatta oli päässyt Saksaan oppilasvaihtoon kesäksi, lukioaikoina. Jossain kuvablogissani on valokuva, kun pakkaamme hänen kassejaan maitokärryyn mökkimaisemissa, saatamme siskoa halki kylän hiekkatien linja-auton pysähdyspaikalle kaupalle. Kun sisko tuli sitten takaisin, hänkin toi äidille tuliaisia, valtava laatikollinen banaaneja, varmaan 10 - 20 kiloa, sylin leveydeltä.

      Poista
    3. Tuo kyseinen valokuva löytyy täältä. Maitokärryjen aisoissa on ystäväni Maija, ja sisko lastaa kassiaan kärryille:

      http://iineksenkuvat.blogspot.fi/2006/03/pieni-tarinoita.html

      Poista
  54. Eestiläinen sanoi, että ruma, mutta minä sanon: paha ihminen. Maria Veitola.

    "Todenperäisyydellä ei ole väliä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran minä vahingossa kuuntelin hetken radio Helsinkiä, mutta tuli niin paha olo, että vaihdoin kanavaa heti, kun kykenin. Radio Helsinki: vaihtoehtoa, joka ei kiinnosta ketään.

      Poista
  55. Brother Christmasia olen välillä kyyneleet silmissä seurannut. Vielä en ole rahaa laittanut, mutta varmasti, kun tulee taas sellainen varakkaampi hetki. Brother Christmas parantaa uskoani ihmisen kykyyn hyvään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itku minulta tulee, kun tällaisia katselen.

      Poista
    2. Kyllä minä kaikesta huolimatta olen onnekas, kaikilla ei mene yhtä hyvin.

      Poista
    3. Firmat tekevät hienoa työtä, kun Brother Christmasin projekteihin lahjoittavat. Sellaisten firmojen palveluita on ilo käyttää.

      Poista
    4. Ja jos ette lahjoita Brother Christmasille, en arvosta teitä lainkaan.

      Poista
    5. En ole kuullut järjestöstä ennen, mutta nettisivujen perusteella se on tyypillinen amerikkalainen suoran toiminnan järjestö, joka kerää myös rahaa. On helppoa lahjoittaa tilisiirtona sopiva summa, ja vielä mukavampi olisi saada suora kontakti autettaviin ja tarjota samalla inhimillistä kontaktia vaikka yksinäiselle tai sitten lapsiperheelle. Vaan toimineeko näillä lakeuksilla?

      Poista