13.9.2018

Armoa ei, Siperiaan!



Eilen Yle näytti Aku Louhimiehen elokuvan Vuosaari. Tulin katsoneeksi sen toistamiseen, lähinnä Amanda Pilkkeen näyttelijäsuorituksen vuoksi. Tarinan itsessään arvasi alkumetreiltä, vaikkei olisi elokuvaa nähnytkään..

Pilke on karismaattinen näyttelijä jo ilman sanojakin. Riittää kun hän astuu kuvaan ja katsoo.  Viaton, eteerinen, lapsi vielä. Elokuvan muutkin naissuoritukset, Laura Birn ja Matleena Kuusniemi olivat hyviä, Kuusniemi viiltävä, viileä vaimo ja Birn neekerin - käytän elokuvan vaimon kieltä - nainut päihtyjä. Louhimiehen ohjausta ei voi kuin kiittää miestenkään osalta.

Totuus lie kuitenkin, että Pilke poistui julkisuudesta tämän elokuvan jälkeen, koska hän sai lukemani mukaan ohjauksesta traumoja ja surun tunteita. Uskon sen, enkä pidä Pilkettä hysteerikkona, herkkänä kyllä tietenkin.

On hankala sanoa tätä näinä aikoina, mutta arvostan Louhimiehen valmiita töitä suurestikin ja suren hänen boikotoimistaan. On myös hieman vaikea sanoa, voisiko näyttelijäntyön jälki olla näin hyvää ilman Louhimiehen ohjausta. Eleetöntä, mutta riipaisevan syvää. Tarvittaessa raivokasta ja repivää.

Tahtomatta Louhimiehestä tulee mieleen Jouko Turkka metodeineen. Muistelen mm. laulaja Päivi Paunun ja Lilli Karintytär Suomalaisen keskeyttäneen teatterikoulun Turkan raakojen ohjausmetodien vuoksi. Silloin vaan kukaan ei kyseenalaistanut Turkkaa. Päinvastoin, Paunua ja Suomalaista pidettiin viallisina, yliherkkinä hienohelmoina, ja Turkka nähtiin edelleen virheettömänä nerona.

Nyt eletään toisenlaista aikaa, armotonta ja kovaa, ja se mikä poikkeaa kulttuurin ja poliittisen elämän valtavirrasta,  tuomitaan nopeasti vääräksi. Pikaeroja annetaan päteville ja hyville ihmisille, ohjaajille, johtajille, rehtoreille, laulajia tuomitaan, jokuset julkisesti tuomitut  tekevät jopa itsemurhia, kuten maailmankuulun oopperalaulaja Ann Sofie von Otterin ohjaajamies Benny Fredriksson Tukholmassa. Merkillepantavaa on, että yksikään tuomittu ole tehnyt rikosta.

Tämä päivän lehdessä työoikeuden professori Seppo Koskinen ihmettelee, miksi pikapotkuja jaetaan nyt herkästi. Itse yhdistän tähän myös Metoo-massaliikkeen julistamat joukkotuomiot.

Koskinen pitää pikaerottamisia vääränlaisina ja voimakkaina reagointeina esimerkiksi suusta päässeisiin sammakoihin, jotka ovat yksittäisluonteisia. - Yleensä pyritään ymmärtämään, että ihmisille sattuu virheitä.

Tämä se ydin onkin: armottomuus. No mercy. Itselläni on perspektiiviä katsoa ajallisesti taaksepäin. Yksi asia siellä murroskohdassa mietityttää.

Me, jotka ennen vaadimme kaiken vanhan alaskaatamista ja täydellistä vapautta sanoa ja tehdä mitä haluamme, harjoittaa seksiä vaikka torilla ja pianon päällä julkisissa tiloissa, naineena tai naimattomana - mikään ei ollut väärin tai seksuaalista häirintää - olemme nyt  juuri niitä, jotka lyömme leimoja ja tuomitsemme ja närkästymme. Kaadoimme aikoinaan kaiken, mutta emme ymmärrä, että nyt ollaan niitä, joilta vuorostaan kaadetaan. Peace, ystävät. Ja ennen kaikkea, armoa.

123 kommenttia:

  1. Pihlajalinnan tapauksessa Oulun toimitusjohtajan lipsahdus tuli pahaan sotesaumaan.
    Firmalla on ainakin ollut vähän pehmeämpi imago kuin muilla alan yrityksillä.
    Siihen ei tuollainen ihmisroska-puhe sovi, oli lipsahdus tai tahallinen.
    Ja toimitusjohtajan paikka on tuulinen, emmekä tiedä asian muita taustoja. Voihan siellä olla huonoja henkilökemioita.
    Mutta melko vähästä potkut tulivat, jos kyse oli vain tuosta valtuustopuheesta.

    VastaaPoista
  2. Tietenkään "ihmisroskasta" puhuminen ei sovi minkäänlaiseen tilanteeseen eikä ympäristöön. Luulen, että tästä ollaan kaikki samaa mieltä.

    Kyse onkin siitä, miten me hyväksymme toisen tekemän virheen, ja miten pitkälle meiltä riittää ymmärrystä erehdyksille. Ajattelemmeko heti pahinta?

    Missä määrin se, mitä luulemme toisen tarkoittaneen, kuvastaakin meidän omaa ajatteluamme ja kertoo ehkä enemmän meistä kuin siitä sanojasta? Mitä meistä kertoo se, että uskomme heti sen pahimman? Miten meille edes tulee mieleen se, että joku voisi ajatella ihmistä roskana tai vähätellä koulukiusaamista?

    Sanon suoraan: minä en usko ilmoisna ikinä, että joku ajattelee ihmistä roskana. Tai ei välitä koulukiusaamisesta. Ja tarkoitan nyt terveitä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritykset tekevät kuten tekevät, sanoi Moilanenkin, kun ilmeisesti ymmärsi että ison yrityksen johtotehtävissä toimiessaan irtisanominen voi tapahtua hyvinkin nopsasti. Näin on tapahtunut ennenkin, erilaisista syistä.

      Mitä tämän blogin armollisuuteen tulee, niin missä se on näkynyt? Onko sitä ollut? Ja keitä kohtaan? Rehellinen itsetutkiskelu on terveen aikuisen merkki, mutta sitä en ole täällä nähnyt. Kyllä se sormi on miltei aina osoitellut muita ja toisia, yksilöitä tai ihmisryhmiä. Käytetään runsaasti sanastoa ja ilmaisuja joiden merkitys on solvaava, loukkaava, vähättelevä tai demonisoiva. Jos niistä huomauttaa, huomauttaja on "suvakki" tai "olkiukkoilija" tai "väärinajattelija". Aivan taannoin ihmeteltiin miksi sanan "neekeri" käyttöä rajoitetaan, että kylläpä on kurjaa kun ei saa kirjoittaa neekerineekerineekeri. Vaikka. Kukaan ei ole millään tavalla estänyt sitäkään, olette saaneet täällä hokea neekerineekeriänne vaikka kuinka.

      Poista
    2. Taidat anonyymi olla lakritsipiippu!

      Poista
    3. Anonyymi armas, valehtelet nyt niin että roikaa. Voisitko ystävällisesti poimia yhdenkin esimerkin, jossa käytän jostakusta ihmisestä sanaa ”suvakki” tai ”väärinajattelija”. Odotan. Kyseiset sanat eivät kuulu sanavarastooni, enkä usko muutenkaan täällä nimitteleväni huudellen ihmisiä.

      ”Neekerinkin” kohdalla valehtelet. Tietenkään en haikaile sanaa nykykäyttöön. Historiallisista lähteistä - esimerkiksi Huckleberry Finnin seikkailuista tai SF-filmeistä - en kuitenkaan halua siivota sanaa pois, enkä halua kieltää Peppi Pitkätossuakaan Efraim Pitkätossun neekerikuninkuuden vuoksi.



      Poista
    4. Vielä tuosta Moilasen erottamisesta piti sanomani, että se on nyt varsin yleisesti todettu kovin hätäiseksi toimeksi. Konserniin kohdistuu mediassakin selkeää kritiikkiä, ja Moilaselle satelee ymmärrystä hänen vahingostaan. Kannattaa katsoa mm. eilinen Ylen Sannikka ja Ukkola.

      Poista
  3. Elokuvan tekeminen on niin kallista hommaa että ei siihen kellään ole varaa, paitsi rahoittajilla. Elokuva kuvataa lyhyissä pienissä pätkissä ilman mitään kronologiaa. Yksittäisellä näyttelijällä ei ole, ei edes pääosanesittäjällä ei välttämättä ole mitään käsitystä mistä on kyse. Ohjaajalla pitää olla, muutenhan homma kusisi reisille ja miljoonat menisivät hukkaan. Ilman ohjaajaa ei elokuvaa voi tehdä eikä ilman rahoittajia ohjaaja voi tehdä elokuvaa. Mutta se mitä te välttämättä ette tiedä - te kiitolliset lipun maksaneet katsojat - että jokaista nähtävää minuuttia mitä te valkokankaalla tuijotatte on kuvattu kymmenen tai kaksikymmentä minuuttia enemmän. Itse asiassa elokuva tehdään leikkauspöydällä, missäpäs muuallakaan. - Paitsi Pertti Pasanen. Hän oli niin pihi ettei turhaan raakafilmiä tuhlattu, otokset otettiin joko kerralla (tai jos joku kauheesti töppäs) nii sitten toisella kerra. Sillä sipuli! - Mutta en kyllä Speden elokuvia kamalan mestarillisina pidä, ei ne ole "elämää suurempia leffoja". (Paitsi on ne välillä kun näkee painajaisunia.)

    äkellyttävää on tietysti tuo jos on totta mitä puhut Amanda Pilkkeestä!??! En nyt oikein ymmärrä sinun tyrkyttämää kausaliteettia? Henkilöitä en tunne, en Akia tai tätä "tyttäreni Saagan näköistä" Amandaa, olen hyvin epäluuloinen sen suhteen että olisin oikeassa mistään. Mitä mietin. Jouko Turkka oikeesti kzi teki pahojaan, nykyisin ainakin pitää ajatella. Asuin Tampereella siihenaikaan kun hänkin Tampereella asui mutta Turkan tapasin Joensuussa. Vanhan Jokelan B-puolella... hän ei silloin ollut vielä mikään kuuluisuus vaan köyhä ohjaaja, mutta... vittu kun se puhu koko ajan kauheen hienoo tajunnanvirtaa. Välillä sitä jakso kuunnellakin, ei aina, mutta itse ei tarvinnut sanoa mitään. Se piti koko pöytäseurueen pöhinöissä. - Varmaan samalla tavalla kuin Lauri Viita aikoinaan, kuulin paljon juttuja hänestä Tillikan pöydissä missä hänkin persettään oli lepuuttanut, juoppo kun oli. Runoilijaa itse en - voi harmi - itse koskaan ehtinyt tavata. (tavaa nyt: äll -aa - la - lau - ärrii ii - lauri)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, enhän minä omiani kirjoittele, ei kuulu tapoihin esittää mitään löysiä kausaliteetteja. Kaikki tieto on julkista ja alla nojaan HS:iin.

      Amanda Pilke katosi tämän Louhimiehen Vuosaaren ja Timo Jokisen Puhdistuksen jälkeen kuudeksi vuodeksi julkisuudesta kokemiensa rankkojen tapausten vuoksi. Hän kertoo nyt itse, ettei ole halunnut tulla kuitenkaan rintamassa muitten kanssa syyttelemään ketään.

      Näin kauniisti ja armahtavasti Pilke sanoo: "Olen todella kiitollinen ja onnellinen elämässä ja erityisen kiitollinen miehelleni, joka auttoi 2013 minua vapautumaan kaikista raskaista kokemuksista, joita olen kokenut elokuva-alalla. Olin tuolloin ihan loppu ja hän palaili takaisin buddhalaisesta luostarista. Hän kannusti aina kaikissa tilanteissa kehittämään myötätuntoista rakkautta kaikkia kohtaan, sekä anteeksiantoa. Erityisesti niitä kohtaan, jotka ovat tehneet minulle väärin, jotta todella voin vapautua kaikista painavista tunteista."

      https://www.hs.fi/nyt/art-2000005614968.html

      Poista
    2. Asiallisemmin: en ymmärrä näyttelijää joka menee näytteleen - joko filmiin tai lavateatteriin - ja jälkeenpäin valittaa: ohjaaja pani mua halvalla ja oli muutenkin mulkku mua kohtaan. Ei tartte mennä näyttelemään jos näin kokee! Se on, ainakin toistaiseksi, vapaaehtoista. Näytteleminen. Esko Roinen sanoi että hänen isänsä - kuuluisa Suomi-Filmien huippuhyvä Eero Roine - sanoi hänelle yhden ja ainon ohjeen kun Esko pyrki näyttelijäntyöhön, se kuuluu näin: "jos lavalle menee, siellä pitää uskaltaa olla". Se on totta. Jos ihminen epäröi estraadilla, se näkyy heti, se on kuin riitasointu sinfoniassa, ei semmoista kestä kuunnella/katsella. Tuntee vain myötähäpeää.

      Poista
    3. Siis tietysti ole pahoillani Amandan puolesta. Mutta en edelleenkään käsitä mistä on kyse ja miksi hän näyttelijän uran valitsi? Kaikki tuntemani näyttelijät, joita on yllättävän paljon, ovat kaikenlaisissa liemissä keitettyjä. Ja ovat pinnaltaan kovia kuin Kravut. Ei näyttelijä sano EI jos siltä pyydetään tekee jotain, vaikka paljastamaan perse 6.12 Presidentin linnassa, se vaan tekee sen. Näyttelijä on kuin Peili johon sinä salaa katsot ja mietit omia häpeällisiä ja salattuja asioitasi, se Peili katsoo sinua takaisin. Eikä millään lailla ole vahingoniloinen sulle tai puhua pahaa susta ihmisten selkien takana. Näytteleminen on helvetin raskasta. Ei se raskasta ole että sun täytyy olla joku toinen, se käy keltä tahansa kevyesti kuin heinänteko, näyttelemisessä raskainta on että sun pitää sisältäs löytää semmoisia asioita mitä pelkäät, se siinä vaikeinta on. Se erottaa harrastelijat ammattilaisista. - Ai knouw.

      Poista
    4. Näinhän minäkin ajattelen. Pystyäkseen näyttelemään tuskaa ei tuska voi mitenkään olla näyttelijälle kokematon asia. On oltava tuskan tuttu, ei hyvin pidetty ansarikukkanen, joka ”näyttelee”. Tässä on vielä se, ettei ketään pakoteta rooliin, jonka sisään meneminen on vierasta. Kaikesta itselle mahdottomasta voi kävellä pois.

      Pilkkeestä pidän kuitenkin kovasti, koska hän ei syytä ketään, vaan armahtaa nyt lynkatut. Hänessä on jotain puhdasta ja aitoa, kuten roolissaan, jossa häntä myös käytettiin hyväksi, niin kuin nyt Meetoon yhteydessäkin. Hänellä ratsastetaan edelleen.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Harmillista että äkkiä monistuin kahdeksi, ei sanomiseni niin tärkeää ole/ollut/olipas/eikä ollut.

      Kaikki sympatiat Amandan puolelle, jota en tunne, mutta uskon sinua. Kristinuskossakin ainoa levollinen käsitys on Armo. Muuta ei minun järkeni ymmärrä. 'Armo' on lahja, ihminen jolla sellainen kyky on - antaa anteeksi -se on jotain suurta. En silti väittäisi että se Jumalasta kotoisin on... kyllä se ihmisestä itsestään lähtee.

      Kellä onni on, se onnen kätkeköön...

      Täällä radiotoimittaja Oulusta, päivää. Jos ihmiset eläisivät kuin muurahaiset (Formicidae), elämämme olisi paljon järjestelmällisempää. Ja mee oikeasti oltaisiin huolestuneita toisistamme. Ilman SOTEA ja sen semmoista. Eikä meidän tarvitsisi rouskutella rauhoituspillereitä tai kitata viinaa naamaan, oltais vaan. - Muurahaispesä on lämmin systeemi ja siellä huolehditaan toisista. Täällä maailmassa tuulee vaan, etenkin Oulusa ja Rotuaarilla, ja roskaväki pomppii jalkakäytävillä, ihan on hirvee meiniki. (Kuulemiin)

      Poista
    7. Tässä Vesa Vierikko tekee mitä osaa, näyttelee. Kaikki on harkittua, etenkin käden liikkeet. Tuo alkukohtaus, missä se luikastuu, piti ottaa viiteen kertaan ennenkun näytti luonnoliselta. Ja uimahallikohtauksessa Vesa sanoi "pitääkö mun aina olla perse paljaana. kohta mun näyttelijänaamani kokee inflaation". - Kuhan vittuili vaan. Vesku on äärettömän herkkä ja äärettömän määrätietoinen ihminen. Tarvittaessa kovis.

      äänestäkää minua, kansalaiset, toimin kokonaisvaltaiseti teidän puolestanne. olen eero komsi

      Poista
    8. Ja liite jäi taas liittymättä

      https://www.youtube.com/watch?v=Nb3fxOJNKAw

      sorry.

      Poista
    9. äsch jäi kesken

      tarkoitan tätä, tätäkin

      https://www.youtube.com/watch?v=VdVITUHbcNw

      Poista
    10. Hauskoja huumoripläjäyksiä ovat molemmat. Sai nauraa. Huumorin esittäminen on vaikea laji. Muistelen, että Tastulan ohjelmassa (Seitsemäs taivas?) oli haastateltavana asiallinen Vesa Vierikko.

      Poista
    11. Minä nyt tunnen Veskun ehkä liiankin hyvin. Kerran kun oltiin uimassa Pyhäjärvessä, se heitti mua kauheen isolla mutapaakulla - jonka se sieltä järvenpohjasta oli kaivanut - mua munille. Arvaa sattuko mua? Sattu niin saatanasti.

      Poista
    12. Arvaan, että sattui. Arkiminästä ihmisen parhaiten tunnistaa.

      Poista
    13. Ripranie on kiva. Hänellä on sukat jotka suhisevat. Ja kun aamu sarastaa, hän tassuttelee ulos pihanurmikolle ja nuuhkii ilmaa, YHHNNHY. Ja kissa katsoo häntä pää kallellaan että mitäs se ny yhtäkkiä sekos. Ei se ennen?

      Poista
    14. Kiitos, kiva mikis. Neljä kissaa minulla on ollut.
      Kaikki olivat eri luonteisia, joskin niiden taustat olivat myös hyvinkin erilaisia. Olen kissaihminen enemmän kuin koiraihminen, joskin niitäkin minulla on ollut kolme.

      Poista
    15. Minullakin koko pikkupoikaikäni oli kissoja. Tykkäsin niistä kun ne mielestäni olivat yhtä ovelan näköisiä kun minä ja hiipivät hiljaa paikasta toiseen. Niinkuin minäkin. Ei ollut yks eikä edes kaks kertaa kun yllätin äitini ja isäni painimassa keskenään. Isä yleensä voitti. (HURRAA HURRAA äiti!) Koirat ovat minusta epämiellyttäviä kun ne pitää semmosta meteliä, HAU HAU HAU, ja niillä on keltaiset hampaat. Kissaa kun vetää hännästä, se kääntyy salamannopeasti ja sanoo SSHHÄÄSSSH. Mutta kun hetken kuluttua päästää sen hännän irti, ei se enää mitään sano, ajattele ehkä vaanettä "kattia kanssa", ja menee tassut taas samoinkuvaamattoman hiljaisin painalluksin jahtaamaan hiiriä. Mickey Moysia.

      Poista
    16. Olet tainnut olla aika rasavilli lapsi, mikis.
      Mukulana käpylehmiä värkkäsin ja keinuin heinäladossa, johon siihen tyhjään tilaan keskelle isä laittoi keinun. Korkealle keinuni lensi tai liiteli. No, kai sitä muutakin tein, mutten kissoja hännästä vetänyt ikinä.

      Poista
    17. Minä, suuri eläintenystävä, tein varhaisessa lapsuudessani teon, joka vieläkin itkettää minua. Leikkasin kissaltamme viiksen kärjet poikki, niin kuin hiustupsun. En ymmärtänyt, miten tärkeät viikset kissalle olivat. Se kun sai kulkea vapaasti myös ulkona.

      Poista
  4. Tuossa juttua kirjoittaessani mietin hetken, miten Amanda Pilke taivuttaa sukunimensä: Pilkkeen vai Pilken. Molemmat ovat käsittääkseni mahdollisia.

    Tarkin sääntöhän sanoo, että jos on sukunimestä on olemassa myös yleisnimi, sukunimi taivutetaan yleisnimen mallin mukaan: pilkkeen.

    Minulla oli oppilas, jonka sukunimi on Lanne. Hän sanoi, että koko suku käyttää muotoa Lannen, ei Lanteen. Oppilaskin on oikeassa. Jos nimi tuntuu käyttäjästä häiritsevältä tai oudolta, nimeä taivutetaan niin kuin nimenkantajat tekevät.

    Aina voi kuitenkin taivuttaa yleisnimen mukaan, jos ei ole varma, mitä muotoa suku käyttää. Vaikkapa siis Petteri Orvon.

    (Olipas kiva paukuttaa teille kielioppia. Ihan iltani iloksi. Virikkeen sain Tapsalta, joka kyseli hiljakkoin Kemppisessä mm. Kirves-nimen taivutuksesta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellin Pelli oli luokallani, tyttö joka lauloi kirkkokuorossa, ja puhtaasti. Oli oktaavit kodallaan. Ja nuotit. Äidinkielenoppitunnilla ajattelin että tuon tytön nimeä en rupee taivuttelemaan, siis kieliopillisesti niissä kaikissa (kamalissa) upottavissa taivutusmuodoissa mitä suomenkielen kielioppi avuttomalle oppilaalle salaa antaa. Vaan ajattelin, että taivutelkoon ite. Hyväkäs. Ja hyvä oppilas Hellin olikin, niitä kuuluisia kympin pinkotyttöjä, jumantsukka. (Nyt taitaa olla jo varmaan rouva, en tiedä? Jos olisi mennyt naimisiin esim. Mikko Hellan kanssa, nyt hänen lapsiaan haukuttaisiin alakansakoulun ensimmäisellä (ja toisellakin) luokalla hellanpellin lapsiksi. Joka on aika ikävää semmote.

      Poista
    2. Hiljaa juuri kuin lammen laine,
      syntyi paakari Pulliainen,
      syntyi suuressa leivinuunissa,
      keralla pikkupullien.


      teksti trad.
      sävel trad.


      Tai kyllä minä tiedän kuka tämän tekstin teki, se oli yks Hämeenlinnasta (Tavastahus) tullut matkasaarnaaja joka Forssassakin kävi. Ja saarnasi ja nussi kauppalan akkoja sen kun ehti. (Jumalan miehet on kauheita panemaan. Tästä Timo Mukkakin kertoi. En tiedä minkä takia. Ehkä Jeesus antaa nille vitaliteettia.) Tämä matkasaarnaaja Vorssassa asui matkustajakoti Maakunnassa mistä joutui lähteen pirun vikkelästi pois, kun yks Torrolta tullut isäntä kesken raamattutunnin - jota tämän matkarakastajan apulainen piti, Hallelujaa - tuli matkustajakotiin ja siellä tämä köyri hänen vaimoaa. Hallelujaa! Jäi äijältä kuulema kapsäkkikin kun joutu lähteen pirun lujaa pois Vorssasta. Humppilaan kuulema meni. Ja sieltä höyryveturijunalla aina Turkuun asti.

      Hieno runoilija tuo pastori silti on. Ollaan sitten hänen uskonnollisista käsityksistä mitä mieltä tahansa, kuten minä olen.

      Poista
  5. Jos saisi toivoa ja toive toteutuisi toivoisin että Laura Huhtasaari saisi rintasyövän. Hän on paha ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä pahaa Laura Huhtasaari on mielestäsi tehnyt?

      Poista
    2. Haista paska! Anonyymi.

      Poista
    3. Anonyymi oli ilkeä ja julma varmaan jonkin tarkoituksen takia. Tai sitten saimme muistutuksen siitä, että on oikeasti olemassa ihmisiä, joiden mielestä kaikilla ihmisillä ei ole ihmisarvoa - toiset ovat roskaa.

      Poista
    4. Juuri niin, Anonyymin mielestähän Laura Huhtasaari on ihmisroska.

      Olisi mielenkiintoista tietää, laskeeko Anonyymi itsensä hyviin ja suvaitseviin ihmisiin, kun tuomitsee tämän naisen kidutukseen ja kuolemanvaaraan.

      Poista
    5. Anonyymi 1 on varmaankin teidän yhtenen sisäinen demoni: suwakki. Nämä olennot ovat oman mielenne ulkoistettuja pikkupiruja, joilla on vain pahat mielessään. Kauhistuttavia olentoja, joita vasten peilaaminen tuntuu hyvältä, koska koette itsenne silloin erityisen hyviksi ja puhtaiksi ihmisiksi. Vaikka kummatkin, sekä hyvä että paha, on teissä eikä teidän ulkopuolellanne.

      Poista
    6. Anonyymi, toivon, ettei täällä käytetä termiä "suvakki". Se on minusta liian typerä tämän blogin keskusteluihin. Ja lisäksi, jätä tuo kyökkipsykologia pätevämpiin käsiin.

      Poista
    7. Kättä lippalakkiin ja lierihattuun, jos täällä termi "suvakki" jätetään sivummalle. Voit kuitenkin tunnustaa, että tämä ilmaisu on kyllä ollut sanastossa.

      Kyökkipsykologia on jokaisessa keittiössä, asiantuntijat elävät siellä kattiloidensa ja keitostensa keskellä, että pätevämpiä käsiä ei ole tässä asiayhteydesä kuin kukin keittiö. Joita on aika monta tässä maassa.
      Kaikkea hyvää!

      Poista
    8. Ei ole ollut minun suussani, Anonyymi. En nimittele ihmisiä leimoilla, enkä käytä korttipakkaakaan.

      Muiden kommenteissakaan en muista tällaista tapausta, ainakaan perussanastoa se ei ole heilläkään, ellei sitten satunnaisesti ole jollain ollut.

      Anonyymien kommenteissa on yleensä alatyylisimmät ja rumimmat ilmaisut, anteeksi vain. Niistä löytyy suvakkia, homofoobikkoa, persua, natsia, islamofoobikkoa jne.

      Poista
  6. Päivi Paunu lopetti teatterikoulun jo 1968, joten Turkalla on vedenpitävä alibi: hän istui silloin Joensuun b-puolella juopottelemassa Mikiksen kanssa!

    (No, ehkä "vedenpitävä" on tässä yhteydessä väärä termi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Päivi Paunu erosikin aiemmin muista syistä, mutta
      Lilli Suomalainen yksinomaan Turkan julmuuden vuoksi. Netistä löytyy Lillin kertomuksia Turkan raaoista menetelmistä ja seksualisoinneista, joita kaikkia silloinen vasemmisto suojeli ja piti hienona, edistyksenä. Turkka kiusasi myös mm. Oskari Katajistoa ja muita tunnettuja nimiä.

      Poista
    2. Viinanpitävä alibi ei oikein sovi sanavalinnaksi.
      Roskaväestä ennen puhuttiin, ainakin suomalaisissa elokuvissa. Mitä tuo sitten tarkoittikin. Tuli mieleen tuosta roska-sanasta.

      Poista
    3. Asian voi nähdä ja kokea niinkin että ei ehkä Lilli Suomalaisella ollut valmiuksia näyttelijän ammattiin. Vaikka isä olikin Kari. Toisaalta Turkan maininta ko. tyttärestä "räystäsperse" ei aivan korrekti ehkä ole. Mutta jokseenkin sovinnainen. Kyllä tulevan näyttelijän pitää kestää ja ottaa vastaan kovempaakin kritiikkiä kuin tuo, eihän tuo ole mistään kotoisin vielä. - Kumpa tietäisitte!

      Poista
    4. No juuri noin Lillistä silloin arveltiin: päässyt isänsä maineella teatterikouluun, ei todellisia kykyjä.

      Tätähän ei oikeasti tiedetä, se on pahantahtoista arvailua porvarilikkaa kohtaan. Oikeastihan Lillillä tuli fysiikka esteeksi. Hän ei pystynyt vetämään leukoja, vaan sai vammoja, eikä hän pystynyt juoksemaan tarpeeksi kovaa. Hänelle tuli mm. hiusmurtumia luihin, joista hänellä oli lääkärintodistuksia. Turkka ei armahtanut, tietenkään.

      Turkkahan käytti naisoppilaistaan seksistisiä ilmauksia ja otti kenet halusi, koulutti naisia, poimi oppivaisimmat päältä. Silloinhan edistykselliset naiset kiittivät kehonsa käytöstä jälkeenpäin.

      Poista
    5. Ja se on 101%sti totta, Iines Smaragdiini, että Lilli Suomalainen Teatterikouluun valittiin juuri sen takia että hän oli Kari Suomalaisen ja Lippe Suomalaisen tytär. Ajateltiin, kai (? emminä tiedä) että kokeillaan. Eli näyttää omat kyntensä. Lahjojahan tällä isopyrstöisellä (anteeksi kielikuvani) oli varmasti vaikka mihin, mutta ei ehkä nimenomaan juuri näyttelemiseen.

      Aikoinaan teatterikouluun pääsi (viiiiuuuuh) jos vanhemmat olivat näyttelijöitä, kyllä se sillä lailla Mafian kourissa oli. En tiedä miten nykyisin on. Ja sitäpaitsi näyttelijöiden lapset usein on hyviä näyttelijöiksikoulutettavia oppilaita. Tuleehan usein lääkäreidenkin mukuloista lääkäreitä. Ja juristien penskoista joko juristeja tai sitten rikollisia. Se menee vaan niin.

      Ihmisenä Turkasta voi olla mitä mieltä tahansa, ja on vaikka mitä mieltä tahansa, aina on oikeassa. Koska ihminen on aina sitä mieltä mitä mieltä hän on. P-le. Itse ajattelen (yhden kanssakäymisen perusteella) että hän oli lammas suden vaatteissa, tai lampaaksi pukeutunut susi, en osaa päättää kumpaa mieltä olen.

      Ps. Tämä minua aina naurattaa, sen kertoi Hannu Salama: "Kävin Orivedellä kirjallisuusseminaarissa missä Jouko veti harrastajateatterilaisten kurssia. Hän oli suosittu oppilaidensa keskuudessa mutta kun yksi jo vähän vanhempi porvarallisuutta säteilevä naisihminen tuli meidän luo ja alkoi kehua Joukolle miten ihana ihminen hän on ja miten upeita ohjauksia hän on tehnyt ja ja ja ja ja... Jouko alkoi pyöritellä niitä hullunkiiltosia silmiään ja keskeytti akan puhetulvan: "rouva kiltti, jos Te vielä vähän enemmän kehutte minua, minulla alkaa seistä”. Rouva loukkaantui ja lähti pois."

      (muistini mukaan stilisoitu. mutta totta. kävin minäkin Orivedellä. ja kuulin yhtä jos toista ja myös näin. vaimoni opetti siellä myös teatteria. siis senaikainen vaimoni. ja senaikaista teatteria. stanislavskia ja eino salmelaista ja vähän brechtiäkin) Muistan, kun mulkoilin ympärilleni.

      Poista
    6. Olenhan minäkin Turkan tavannut. Olen kuunnellut aikoinani hänen esitelmäänsä (spontaania jäntevää puhetta kuin turkan hihasta) sekä tavannut hänet usein Kallion kaduilla ja kirjastossa.

      Hänen kirkkaan säteilevät silmänsä totta tosiaan hätkäyttivät, kun kohtasi niiden hilpeän tuijotuksen hyllyjen välistä. Niiden perusteella on vaikea uskoa, että hän oli paha ihminen, fanaattinen mieluimmin.

      Jukka Puotila totesi kerran, kun hän kuvasi miten Turkkaa imitoidaan, että hulluuden vivahde tulee siitä, ettei hän ikinä naura sanojensa jälkeen - vaan päinvastoin hörähtää turkkamaisesti hieman ennen kuin lasauttaa lauseen loppuun.

      Hyvin usein hän käyttää vielä kolmen adjektiivin tekniikkaa, siis näin: ... onhan se nyt (hörähdys ja kuulijoihin vilkaisu) perkeleellistä, karmeaa ja lumoavaa, että... (jne)

      Poista
    7. Ei Turkka minustakaan paha ole, kuten ei Louhimieskään. Molemmat lienevät fanaattisia asiassa, johon uskovat, Turkka vielä enemmän - hän ei pyytäisi anteeksi pakottamisiaan eikä edes lähentelyjään, vaikka kaikki maailman naiset vaatisivat.

      Poista
  7. Herranjumala sentään, kaikki parhaat näyttelijämme ovat Turkan koulusta. Olen sivusilmällä pistänyt merkille, että nelosketjusta on tullut jotain ruikutusta, heillä on jotain kaunoja, liekö kyse peliajan vähyydestä ja kyvyttömyydestä maalien tekoon. Heh, minä en kyllä tiedä näistä uusimmista mitään, toivottavasti pääsevät seurojentalojen vuosipäivien näytelmien päärooleihin, Salkkareihin tai Salkkareiden jälkeläisiin!

    Lillin näyttelijänlahjoista en osaa edes arvailla mitään, mutta räystään hän esitteli aikanaan perusteellisesti jossain pornolehdessä. Räystäistä en tiedä, itse kielikuvallisesti luonnehtisin mansardikatoksi. Parhaat luonneroolit toki ennen näyteltiinkin Jallussa tai Kallessa.

    Päivi Paunun muistan enkelimäisestä äänestään kappaleessa "oi niitä aikoja". Pikkupoikana ja nuorenakin rakasruin kaikkiin kauniskasvoisiin naisiin, Päivillä plussana oli ääni. Olin vissiin alle kymmenen.

    Kielessä pitää olla tarkkana, roskaihmisiä ovat tietysti paskakuskit. Tekevät suurenmoista työtä, lajittelevat eri paskat eri läjiin. "Kierrättäjät" eivät ole niitä joilla maha kiertää koko ajan, vaan suurenmoisia ihmisiä, jotka jalostavat paskaihmisten, paskakuskien keräilyistä jotain käyttökelpoista esimerkiksi syötävää.

    Sitä en osaa arvioida, olenko vanha sovinisti, kun kerron huomiostani, jonka mukaan nuori menstymiseen pyrkivä naisnäyttelijä kysyy ohjaajalta kyllästymiseen asti, että "saaks taas näyttää persettä" - Ohjaaja vähän jo tuskaantuu ja vastaa "ei nyt tällä kertaa, katsotaan vaikka seuraavassa kohtauksessa". Sitten kun näyttelijättärestä kasvaa ja ikääntyy arvokas lady ja näyttelemisen ylipääkuningatar, kukaan ei edes uskaltaisi ehdottaa vaatteiden vähentämistä. Ehkei niin hinkuisikaan.

    Yleisöä on tietysti kiva tuolla tapaa halveksia ja mitätöidä, mutta arvatkaapa, mitä yleisö haluaa. - Just sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkan näyttelijät olivat mahtavia, kuten Louhimiehenkin - tästä ei ole kahta sanaa. Heidän uraansa nosti ja auttoi myös aika, ja televisiotekniikan ja tarjonnan kehittyminen. Ei ollut niin paljon kilpailevia kanavia, ei ollut internetiä eikä someviihdettä.

      Kun kanavalla esitettiin sketsejä, näytelmiä, sarjoja, ne olivat silloin ainoaa viihdettä jota tuli. Ja ihmiset katsoivat, valisivat kotimaisen viihteen Vesa Vierikkoineen, Kari Heiskasineen, Pirkka-Pekka Peteliuksineen, Eija Ahvoineen. Toki se nosti näitä upeita näyttelijöitä entisestään.

      Nyt kun tulee kotimainen näytelmä tai uusi sarja, se jää tositeeveiden jalkoihin, esittäjät jäävät kakkosiksi verrattuna tositeeveetyyppeihin ja sometähtiin.

      Poista
    2. Jallu Kallu ja Filmihullu.

      Poista
  8. Kun luin eilen illalla myöhään, ja nyt varmuudeksi aamulla aika aikaisin, Iineksen tämänkertaisen mielipiteisiin vaikuttavan ja ajattelua aiheuttavan kirjoituksen (millä nimellä sitä pitäisi kutsua, sitä en ole vielä keksinyt, olisiko kolumni oikea sana?) niin olin taas kerran yllättynyt. Niin selkeää, voimakasta ja kaiken lisäksi tyylikästä puhetta (puheeksi minä sen käännän, samoin kuin kaikki kommenttinne, hyvät ystävät, olette ilahduttavan taitavaa väkeä tuomaan mielipiteitänne esille, paitsi tällä kertaa vähän horjahti joittenkin kommenttien kohdalla) virkistyin melkein yhtä paljon kuin kahtena edellisenä aamuna, jotka käytin musiikin kuuntelemiseen (Mahlerin ykkös- ja kakkos sinfoniat soivat ja tärisyttivät koko taloa äänekkäimmillä volyymikohdilla, ja katosivat kuulumattomiin hiljaisimmilla kohdin.)
    Käännän musiikinkin puheeksi itselleni. Varsinkin kakkossinfonia kertoo koko elämäni, sen valoisat ja pimeät puolet ja se saa sllmät kostumaan aina uudestaan ja uudestaan, joskin sen loputtua tuntuu hyvältä, ikään kuin olisi käynyt raikkaassa suihkussa, joka on poistanut kaiken lian ja tahrat mielestä.

    Iineksen kolumni (käytän nyt sitä nimeä) on harvinaisen puhdistava, sillä se tuntuu hyvin rehelliseltä ja aidolta. Tulee tunne, että siinä puhuu aikuinen ihminen, joka näkee asiat oikeassa mittakaavassa ja laajalti myös asian ympäriltä. Ei mitään nikottelua eikä vääristelyä. Ei putki-ajattelua, vaan siinä kuvataan ihmisenä olon monipuolisuutta ja vaikeutta. Niin monin tavoin näkee pyrittävän itseä hyödyttävään päämäärään. Tästä kolumnista ei saa sellaista käsitystä. Kirjoittaja (Iines tässä tapauksessa) pyrkii johonkin yhteiseen päämäärään. Esim. Miten asioihin tulee suhtautua, miten saada niissä oleva hyvä eroamaan niissä olevasta pahasta. Jos pitää valita hyvästä ja pahasta, kannattaisi mielestäni olla rehellinen ja valita hyvän puolelta. Maailmassa on niin paljon pahaa, että siihen tukehtuu, jos alkaa sitä suosia.

    Mitä tulee tämänkertaisten kommenttien horjuvaan, vähemmän hyvään puoleen, kannattaisi siihen ottaa kantaa, mutta kun sekin on niin inhimillistä, niin inhimillistä, että ehkä on paras sivuuttaa koko asia, joka hienon hienosti sivelee koston äärimmäisiä rajoja, joihin me kaikki olemme sotkeneet ja tulemme sotkeutumaan tilanteissa, jotka voisi paremminkin hoitaa pois mielestä. Sana 'kosto' on aina harppaus pahalle puolelle. Se on jo sanana paha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tietysti minua nyt heti hävettää tuo kommenttini. Mikä päälle päsmäri kuvittelen olevani. Eikö omat ajatukset ole tarpeeksi sekavia, kannattaako niitä toisille jakaa. Ajatukset ovat pelkästään sanoja. Sanat ovat meille kaikille yhteisiä. Riippuu vain siitä, miten niitä käyttää. Mitä toisten kommentoijien puheisiin ja näkökantaan tulee, he ovat asettaneet yhteiset sanamme omaan haluamaansa järjestykseen, ei siihen pitäisi omia ajatuksiaan sotkea. Tämä koskee meitä kaikkia. Pyydän anteeksi omia ajatuksiani.
      Mutta tuosta Iineksen puheesta, jota nimitin kolumniksi tietämättä mikä se oikeasti on, tulin iloiseksi. Siitä tuli hyvä mieli.

      Poista

    2. Liisu, hyvää ajatuksenjuoksuttelua, ja hyvin ilmaiset ihmisenäolon epävarmuutta tässä kummallisessa ajassa, josta kuitenkin voi löytää hyvää ja kaunistakin. Kaikella on varmaan sijansa, silläkin ettei kaikella ole tarkoituksenmukaisuutta. Ollaan ja elellään, ihmetellään ja luotsaillaan venettä aalloilla, vaikka kompassi olisikin hukassa. Onhan taivaankappaleet!

      Poista
  9. Ennen kuin suoritan viikottaisen imuroinnin, sanon seuraavaa, tai kirjoitan:

    Siperiaankin kannattaa lähettää joitakuita. Se on laaja alue, lämpimiäkin seutuja löytyy. Kalastusmahdollisuudet lienevät mainiot. Itse lähtisin mieluummin Siperiaan kuin ottaisin vastaan ihmisen jakaman armon. Terveyteni on sen verran heikko, että en varmaan eläisi siellä Siperiassa kuin muutaman tunnin, mutta ennättäisi siinäkin jotain näkemään.

    Armosta ihmisen käsissä tulee mieleeni käsite "armonlaukaus", jonka opin pikkupoikana muistaakseni joltain veljeltäni. Armon sai silloin ehkä joku haavoitettu pikkulintu. Ihmisen jakama armo on tiukan paikan tullen jotain samankaltaista. Jumalan mahdollisesti jakamaan armoon en ota tässä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen jakama armo. Tätä en ole tullut ajatelleeksi. Hyvä ja tarpeellinen näkökulma. Mikä on ihminen toiselle armoa jakamaan?

      Pohjaakohan tuo näkökulma siihen, että kärsimys on jaloa? Tai peräti puhdistavaa. - En kyllä tiedä. Ajattelen jotakuinkin niin, että kun meillä on lait suojanamme, meidän olisi parempi elää toistemme kanssa toimimatta toistemme tuomitsijoina tai sensoreina. Minua pelottavat hysteeriset joukot, jotka ottavat tuomiovallan käsiinsä. Heille sanoisin: armahtakaa ihminen, antakaa tuomioistuimen hoitaa tuomioidenjako.

      Poista
    2. Vaikka armo on kristillisen uskomme peruskäsite, niskakarvani nousevat aina pystyyn, kun kuulen sitä jaettavan tai vaadittavan.

      Hyvin usein auktoriteetit vaativat olemaan armollisia silloin, kun joku heidän omista riveistään (usein jopa vaatija itse) on hairahtanut ahneuden, jouppouden tai haureuden polulle.

      Näin on varmaan katolisen kirkon piirissäkin kohdeltu lasten hyväksikäyttäjiäkin, näitä katuvia heikkoja ihmisiä, eli oltu armollisia langenneille heidän kärsimyksessään.

      Armo on korruption pikkuserkku, tarkoitettu etuoikeutetuille, ei rahvaalle. Heitä varten on lakikirja.

      Poista
    3. Näinhän se menee, että armon anominen on raukkamaiseksi mielletty teko.

      Kyllä minä silti pyytäisin näitä joukkotuomitsijoita armahtamaan uhrinsa, koska heidän silmissään nämä ovat syyllisiä, joiden elämä ja ura tulee uhrata vastineeksi teoista, jotka ovat vääriä, mutta eivät rikoksia.

      Ihminen on erehtyväinen. Ja joskus myös syytetään väärin.

      Poista
    4. Armosta me elämme, nöyryys on intohimoni, ylpeys paheeni. Frank Armoton sitä vastoin on Martti Innasen kirjoittama tarina, sen kun saisin käsiini, en taida olla lukenut. Luulen, ettei Frank pyytänyt tai jakanut armoa lainkaan. - Antakaa armoa!

      Poista
    5. Minä olen niin lapsellinen että ymmärrän Armon kyvyksi antaa toiselle ihmiselle anteeksi vaikka hän ei niin puhdas Pulmunen olisikaan miltä näyttää. Jumalaa tähän en sotkisi. (Keskittykööt isompiin systeemeihin.)

      Uskonnollinen yleissivistykseni on... miten sen nyt sanoisin etten kauheesti liioittelisi, no se on... hieman häilyiväinen. Tai repaleinen. Tai kuin hämäkinseitti mitä ei metsän hämärässä näe, ja sitten siihen kun törmää, ajattelee "mikähän pahus minun naamani nyt iski kun kutittaa ja muutenkin on... no voi vittulan väki sentään!" ... Sitten huomaa ettei tässä sen suuremmasta asiasta ole kyse kuin hämähäkin verkosta, se ei Maailmaa kaada, ja kuka sut sitäpaitsi käski tulla mettään pimeessä käveleen...?

      Poista
    6. Nyt olen pölissyt taas monta päivää tarpeeksi paljon. Maanantaista viikon päästä joudun yhteen kirurgiseen toimenpiteeseen. Luulen, että selviän siitä hengissä. (Ihan varmaan selviän!) Veitsi välähtää, sanoi van Vaari.

      Poista
    7. Mikis, ei syytä huoleen, kirurgi tekee hyvää työtä, vaikka sitten olisi fullassa tai darrassa ja kädet vähän tärisisivät. Sinun kommenteistasi emme täällä luovu .

      Poista
    8. Hyvin se menee, mikis, Suomessa saa parasta mahdollista hoitoa lähes joka saralla. Kunpa ei silti olisi mikään iso operaatio. Tulet sitten terveenä takaisin. Tämä on käsky.

      Poista
    9. Urologisesta operaatiosta on kyse. "sen näkee Masasta, että on niin tasasta...matkalla Pohjolaan". Enemmän minä pelkään seisooko sen operaation jälkeen enää mikään muu mussa kuin mun järki? Toisaalta sitä ajattelee että hyvä olisi ettei seisoisi, se olisi helpotus sekä itselle että läheisilleni.

      ihana laulu

      https://www.youtube.com/watch?v=lypXYe_GMuA

      Poista
    10. Kyllä se munat taitaa leikata pois, luulen ma. Ylä-äänet onnistuvat sen jälkeen kirkkokuorossa paremmin kuin koskaan .

      Poista
    11. Mikis, aina toiveikkaana huomiseen!

      Armo ja lainmukaisuus taitaa jo liipata toisiaan liki.
      Minä uskon omaan oikeudenmukaisuuteeni.

      Poista
    12. Kiitos, rapiseva Ripine.

      Rikulle sanoisin että korkeaa C:tä (joka on siellä nuottiviivaston ylimpääkin ylemmällä viivastolla) olenkin jo jonkinaikaa yrittänyt laulaa. Ei ole toistaiseksi onnistunut. Mutta ehkä sitten parin viikon päästä.

      nimimerkki "Toivossa majaileva... eikun elävä"

      Poista
    13. Hitsi, kun oikein ajattelee, paperityöläisduunariuran jälkeen olis hieno tehdä sooloura metzzosopraanona. Tiedä vaikka joku nykyinen tai tuleva Amerikan presidentti rakastuis muhun ja ostais mulle mm. Huvijahdin. Siellä si istusin rottinkituolilla ja siemailisin cuba libreä ja kuuntelisin laineiden liplatusta. Ja kaikki suomalaiset ja miksei myös Eurooppalaiset pikkujulkkikset olis mulle kateellisia. Mutta em mää sen antais päätäni häiritä, syljeskelisin vaan reelingin yli, ja ajattelisin: jos Paha saa palkkansa, kyllä Hyväkin näämmä aina välillä saa. (Eli minä.)

      Poista
    14. JA Iinestä minä tässä en muka huomioinut kiittää ollenkaan. Mutta Iinestä minä pidän niiiiiiiin kivana kaverina että se kuuluu mun keittiökalustoon. On aina ikään kuin itsestään selvää että Iines on, tässä lähellä ja läsnä, ei siitä sen kummempaa meteliä kannata nostaa. Tai juhlapuheita puhuun. - Iines ihanainen.

      Poista
  10. Otsikossa mainittu siperia tunnetaan julmuuden ja kovien elinolosuhteiden synonyyminä. Mutta keisarivallan aikana poliittiset vangit kuten P.E. Svinhuvud ja V.I. Lenin elivät lähinnä täysihoidossa. Ja rahvaan puolellakin esim. Stalin eli tervehenkistä ulkoilmaelämää metsästellen ja pitäen lapsivaimoa.
    Vallankumouksen jälkeisissä vankileireissä menehtyi sittemmin miljoonia ihmisiä. Mikä maine lienee siperialla nyky-venäjällä?. Luultavasti näivettyy niinkuin itä ja pohjoissuomi täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidä Suomi siistinä. Vie roskat Siperiaan.

      Mitä MEG puhuu, on totta. Mutta koskee vain ns. poliittisista syistä tuomittuja. Oikeat rikolliset mitä ei mestattu vaan tuomittiin Siperiaan, joutuivat siellä kyllä koville jo tsaarinaikanakin. Stalinin aika tai Lenin aikanahan se jo alkoi - sitä ei tietysati voi verrata tsaarinaikaan. Karuin paikka oli tämä Kirkniemen lähellä ollut luostari, en nyt muista paikan nimeä, sieltä ei hengissä takaisin kotia tultu. Se oli puhdasta Valtioterrorismia jossa syyllisyydeksi riitti se että oli olemassa. Ja tuomari joka oli muutaman tuhatta syytöntä tuominnut Siperiaan, tuomittiin myöhemmin itsekin sinne. Sellaista kierrätystaloutta. Koskaan ei kukaan toveri (= товарищ/tavaritsh) tiennyt onko hän vanki vain vanginvartija. - Eikä sillä ratkaisevan isoa eroa oikeasti edes ollutkaan. Kun ajattelee.

      Poista
    2. Vladimir Iljits oli mies, jonka työn suora jatkumo ja eteenpäin viejä oli Stalin. Vladimir Iljits on minun ehdokkaani maailman pahimmaksi ihmiseksi. Mitä Siperiaan tulee, Siperia opettaa, kuten Paavo Lipponen .

      Poista
    3. Lääh... Lenin-sedällä on yhtä iso pää kuin Heluna-lehmällä. Siihen mahtuu koko maailma... ja osin taivaskin.

      Kuuntele, senkin lumppuri!

      https://www.youtube.com/watch?v=XjVnbVStaDA


      Vietnamin sota oli oikeasti tragedia. Ei tule edes mieleen että pilkkaisin niitä satojatuhansia uhreja mitä läsnsimainen eskalaatio siellä teki. Kyllä jokainen ihminen on yhtä arvokas kuin muurahainen vaikka muurahaisia onkin enemmän. Vietnamin sota oli hirvittävä erehdys, joka jatkui ja jatkui ja jatkui...Tulee mieleen nykypäivän Syyria. Syyllisiä en tiedä.

      Poista
    4. Sota Vietnamissa oli hirvittävä vääryys kaikkia inhmisillisiä arvoja ja käsityksiä vastaan


      (alkaa itkeä)

      Poista
    5. Vietnamilaset pitävät nykyään kantabaariani, sitä johon voin mennä juomaan aamukahvisni omiin omituisin aikoihini. Tykkäään niisrtä ihan saatanasti. Vietnain sota oli toki epäonnistunut, saatana, etteivät kommunisteja ajoissa saaneet hiljaisiksi.

      Poista
    6. (taisin tuossa tehdä ennätyksen kirotusvihreissä)Voi kamala, hivriö sentääh.

      Poista
    7. Minä en koskisi Koskikseen, jallua tai brändiä nimeltään Corona, juon kun kovia koittelen.

      Mutta oletteko koskaan kuulleet Topi Sorsakosken nuoruuden laulua, parasta kaikista?

      Poista
    8. Eilen lähdin oluiden jälkeen kirkkaampiin saleihin, kylän keskustaan, tuohon parinsadan metrin päähän. Siellä join jallucolia ja salmareita (monia), yhden viskinkin otin. Tästedes olen rehti, reipas ja raitis, juon vain olutta.

      Poista
  11. Laulakaa linnut, laulakaa
    pääskyset ja te muut,
    koska kohta ette enää laula,
    ja syyskuun jälkeen tulee lokakuu.
    Ja maanviljelijät (kesk.)
    ajavat leikkuupuimurinsa pelloilta pois.
    Eikä Kekkosta ole, ei enää ole.

    https://www.youtube.com/watch?v=cBAyD2UWI60

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoriso ei ehkä usko, että ennen oli vastaus kaikkeen. Ihmiset olivat aivan tumpuloita, täystärviöitä he eivät osanneet mitään. Mutta heillä oli armo, silloinen presidentti. Kun huippukirurgilla meni sormi suuhun ja oli ongelmia kesken vaativan leikkauksen, hän soitti kekkoselle ja sai ohjeet. Typeryksetkin välillä soittivat, heille kekkonen vastasi: "Saatanan tunarit!" - Huh, oli ne vanhat ajat hyviä aikoja!

      Tuo kaljulle kukkulalle toi nämä muistot mieleeni.

      Poista
  12. Laura Birn. Ei Birne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas vaan, tekstissä tosiaan lukee Birne. Kiitos! Korjaan tekstiin.

      Poista
  13. Lehtolan kolumnia olet näköjään laittanut sivupalkkiin, minä ehdin sen jo lukea, nauratti kovasti sen osuvuus. Arman Alizad on myös hyvä ihminen, hän käy itkemässä maailman eri kolkilla ja tunnustaa voimattomuutensa. Aikamme sankarit ja viihdepersoonat, rikkaita miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, mainio kolumni! Nauratti! Parhaimmillaan Lehtola on oiva satiirikko. Tavoitti tässäkin hyvin kavereitten pinnallisuuden ja taloudellisen hyötymisen ns. hyvänäolon kustannuksella. Armanista en tiedä, mutta kovin pätevänä media häntäkin pitää.

      Mikä tämä Rantalan kaarnavenejuttukin oli? Sehän innovoi sen tosissaan.

      Helppoheikit eivät ole kuolleet.

      Poista
    2. Lehtolaa huomauttaisin kyllä yhdestä ajankohtaisen sanan kirjoittamisesta. Se on natsi-Saksa, ei Natsi-Saksa.

      Poista
    3. Kyllä Lehtola on kielioppinsa lukenut, on vain halunnut laittaa sen noin.

      Poista
    4. Tätä mietin. Kenties hyvinkin, ja kannattaa ehkä huomata, että hän on sijoittanut muodon Rantalan suuhun..

      Poista
  14. Aina oppii uutta. Tämä hiljattain kuollut toimittaja oli ottanut lauseen, jolla toivoi itseään muistettavan, "Nauroi yksin pimeässä ja eli unelmissa", 70-luvun lempipunkbandiltäni, Kollaa Kestää-yhtyeeltä. Bändin jäsenistä kahdesta taisi sittemmin tulla tohtoreita. Kirjoituksia kellarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perttu H kirjoitteli mm. Nyt-liitteessä aikoinaan ja lueskelin hänen juttujaan varmaan muualtakin.

      Alussa suhtauduin niihin kuten kenen tahansa nuoren toimittajan turinointiin - he tietävät mikä on totta ja osaavat arvottaa ihmiset sen mukaan - mutta aikaa myöten totesin, että kyllä tässä Pertussa on oikeaa itsenäistä ajattelijaakin aika paljon. Jutun aihepiiristä ei aina osannut päätellä lopputulosta.

      Perttuhan kirjoitti myös kirjan suomalaisesta salatieteestä, ja sen teon luin hänelle ansioksi. (Olenko muistanut kehua, että isoisäni, kyläseppä ja verenseisauttaja, oli nuorena Hätämaan tietäjän opissa?)

      Poista
    2. Hätämaan tietäjän opissa olo vie tietysti sanat suusta meiltä kyynikoilta.

      Poista
    3. Perttu Häkkisellä oli suorastaan maaginen ääni ja hieno suhtautuminen haastateltaviinsa. Yle Puheelta niitä juttuja taidetaan edelleen lähettää. Paljon kun kuuntelen nykyään radiota. Salatiede on todella mielenkiintoinen aihe. Itse en kauheasti ole alaan perehtynyt, mitä nyt kuunnellut radiosta.

      Olet varmaan kuullut noita isoisäsi juttuja Tapsa, vai kuinka?

      Poista
    4. Tällaiset mielenkiintoiset persoonallisuudet ja ajatusten ilmaisijat puuttuvat television tarjonnasta kokonaan. Kunpa tämäkin Perttu olisi kutsuttu puhumaan ja keskustelemaan aina samojen naamojen ja päivystävien selittäjien sijaan. Ja kvasisyvälliset tyypit kuten Riku&Tunna huut hemputtiin, tilalle oikeasti diippiä puhuvat ihmiset. Kuten nyt sitten vaikka Perttu. Nokkavat toimittajat voisi jättää pois ja antaa vain tyyppien puhua ja keskustella keskenään.

      Poista
  15. Voi vittu tätä kapakkaa, kakarat puivat vieressä tietokilpailukysymyksiä. Saatanan paskatulevaisuus ei tunnistanut Tapsa Rautavaaraa ja puhui hänestä halveksivasti. Jos vanhemmat ovat debiilejä, tuollaisia lapsista tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisivatko tunnistaneet edes vihreiden puheenjohtajaa, Touho Serkkua, joka on nyt hyvin, hyvin väsynyt. On siinä määrin katsellut työntekoa. Väsyttäähän se sellainen.

      Poista
    2. Perkele, pakko vaihtaa kapakkaa, kun vesipääkakarat eivät lopeta ja minua sattuu päähän.

      Poista
    3. Lähtiessäsi kävin huikkaamassa: jos ette mitään tiedä, katsokaa Googlesta. Eivät edes suuttuneet, hymyilevät samaa latvakakkosten hymyä. Jumalauta, tämä maailma vielä pelastuu!

      Poista
    4. Valehtelin, tämäkin päivä meni jallucolissa ja salmareissa. Vasta huomenna pystyn keskittymään Huckleberryyn ja hänen liikaa paskaa lukeneeseen ystäväänsä, Tom Sawyeeriin

      Poista
    5. Korjaan vielä: Lähtiessäni kävin huikkaamassa: "jos ette mitään tiedä, katsokaa Googlesta". Eivät edes suuttuneet, hymyilivät samaa latvakakkosten hymyä. Jumalauta, tämä maailma vielä pelastuu!- Tai sitten ei.

      Poista
    6. Touhoserkku lepää, mikä ihmeellinen poliittinen koukero. Näin hänen vetreän hymynsä kun hän kätteli kannattajiaan ennen levolle menoaan. Suuri on rantasi autius sanotaan jossain laulussa. Sitä sentään ikävöin. En Touhoserkkua, en, en. Ikävöin suoraselkäistä politiikkaa, joka tähtää yhteiseen hyvään, mikäli sellaista on olemassa. Mutta pelastuuko maailma hyvien politiikkojen toimesta? Epäilen. Toisten hyvä on toisten paha.
      Mutta latvakakkonen. Uusi sana sanavarastooni. Uumoilen ymmärtäväni sen tarkoituksen, mutten ole varma.

      Poista
    7. Kaksilatvaisesta kuusesta voi toisen katkaista, mokomalla ei ole käyttöä ja se on kasvanut vain typeryyttään.

      Poista
    8. Kiitos! Väärin olin uumoillut. Ajattelin, että jos jollakin on kaksi latvaa järjenkasvussa, se korvaa korkeammalle nousevaa yhtä latvaa.

      Poista
    9. Toukolle lepo tekee hyvää. Toivottavasti asiat asettuvat relistisempaan valoon ja mies järkiintyy teiniuhostaan. Paljon kävelyä luonnossa - ihan metsään kannattaa mennä ja istua vaikka kannon nokkaan katselemaan, että millainen se luonto oikein olikaan.

      Poista
    10. ...Toukotyöt on vasta tehty ja syksy jo alkanut...

      Poista
  16. Hyvin harvoin asiat raivostuttavat minua, enemmän olen hiljainen ihmettelijätyyppi.

    Vaan nyt haluaisin mennä antamaan turpiin yhdelle espoolaiselle liikunnanopettajalle, joka panee oppilaat juoksemaan piip-testiä. Älyttömyyksiin on muutenkin mennyt tuo kummallinen fitness-kuntourheilu, jossa rääkätään ja pumpataan kehoa ikään kuin niin saataisiin ikuinen elämä. Palvotaan bodya ja lihasta eli lihaa.

    Herra mun vereni! Nyt on yksi oppilas kuollut saatuaan tuossa rääkissä sairauskohtauksen. Surullista, makaaberia opetustyötä. Liikuntatunnilla pitäisi liikkua ilon kanssa, ei noin maanisesti. Sairasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siltä näyttää. että koululaitos on silmät ymmyrkäisenä mennyt huippu-urheilun huumaan. "Kyllä meidänkin koulusta tulee miljonäärikiekkoilija ja uusi Jari Litmanen"

      Poista
    2. Asiasta on nyt lisätietoa. Kyseessä on valtakunnallinen kuntoa mittaava testi, joka on pakollinen kouluissa, ei liikunnanopettajien, vaan valtion terveyslaitoksen tahdosta. Eli raippaa niille henkilöille, jotka ovat tällaisen systeemin ajaneet kouluihin.

      Poista
    3. Haiskahtaa tuomitsemiselta.

      Poista
    4. Kyllä, tuomitsen sen, että koululaisia kasvatettaisiin kiihkomielisen ja kilpailuhenkisen fitnessurheilun avulla liikkumaan ja pitämään huolta kunnostaan. Se ei ole tervettä liikuntakasvatusta, vaan itsekeskeistä oman kehon palvontaan tähtäävää asennetta.

      Ja raippaa niille, jotka ovat jo nähtävästi unohtaneet kohtuuden, ilon ja järjen pedagogiasta.

      Poista
    5. Lasten sydänlääkärit Espoon kuolemantapauksesta: Harvinaisia äkkikuolemia sattuu myös levossa ja unessa, testejä ei pidä pelätä
      #uutisvahti

      https://yle.fi/uutiset/3-10412016

      Poista
    6. Testiä saa pelätä, jos se on väärässä paikassa ja jos se lasta minkä tahansa äärirajoille.

      Kyse on pienestä koululaisesta, lapsesta, jota on pedagogisesti kyseenalaista kiihdyttää fyysiseen aggressioon, jota suorituksessa tarvitaan. Testi ei kuulu liikuntakasvatukseen, vaan kilpaurheiluun, jota koululiikunta ei ole.

      Poista
    7. - - jos se ajaa lasta - -.

      Poista
  17. Jälleen uusi ilmaus, en ole ennen kuullut: "Herra mun vereni!" Onpa hyvä ja ajankohtainen huudahdus.

    Herra mun vereni. miten meitä kansalaisia on alettu ahdistaa joka tuutista liikkumaan, ainakin juoksemaan ja kävelemään! Tuntuu, että koko elämä menettää merkityksensä jos ei liiku tarpeeksi. Pelästyksissäni tein pihasta urheilukentän, juoksin ja kävelin jo kahtena päivänä sen laitaa 100 askellusta kerrallaan, tein 10 kierrosta = 1000 askelmaa ja jotta olisin liikkunut tarpeeksi, toistin määrän, joten sain kasaan yhteensä 2000 askelmaa. Mielestäni se on jo hirmuinen määrä! Kiitin itseäni hyvästä suorituksesta.
    Mutta sitten. Netistä löytyi askelluettelo, jossa onnenkehrä hetkessä sumeni ja kaatui. Siellä sanottiin, että pitää olla 10 000 askelta peräkkäin yhdellä kertaa ennen kuin kannattaa edes kuvitella saavuttaneensa tarvittavan rajan hyvän ja huonon liikkumisen välillä. !0 000 alin mahdollinen! Voi, voi, voi! Näissä olosuhteissa tavoite on tavoittamattomissa! Sydän molskahtelee jo kurkussa asti ja työntyy kohta suusta ulos. Herra mun sydämeni kääntyi jo kolossaan ja vähällä, etten heittäytynyt nurmikolle makaamaan ja rääkymään.
    Myötätuntoa sai sydämeni odottamattomalta taholta. Yksi pieni päiväkotilainen (kohta 3v.) oli parahiksi oppinut uuden ilmaisun sanavarastoonsa. Kun juttelin puhelimessa hänen isänsä kanssa, kuului taustalta kirkas ja osaaottava ääni: "HÄRRRE GYYD!" Se lohdutti.

    VastaaPoista
  18. Netin askelluettelo kannattaa nakata jorpakkoon tai kuralätäkköön. Minulle sanoi fysioterapeutti, että arkiliikunta on yhtä hyvää kuin varsinainen urheiluliikunta. Siis se, kun liikut normaalisti paikasta toiseen, vaikka nojatuolista jääkaapille.

    Saatan viettää useinkin pari tuntia ulkosalla kameran kanssa, luonnossa, metsässä. Kun palaan autolleni, tarkistan taskussa olevan askelmittarin. Hitto soikoon, kaksi tuntia ja 1800 askelta. Kuitenkin liikun koko ajan, mutta kieltämättä välillä vaanin puskassa havaitsemaani hippiäistä tai oravaa. Saatan istua kannollakin mietiskelemässä ja odottamassa, jahka jokin otus ilmaantuisi kuvausetäisyydelle.

    Minusta 10 000n askelta on valtava määrä liikuntaa. Se ei tule helpolla.

    VastaaPoista
  19. Yle Areenassa on ainakin vielä nähtävillä dokumentti Turkan lapset vuodelta 1990, jossa mm. Satu Silvo ja moni muu kertoo, ihan mielenkiintoinen nyt nähtynä:
    https://areena.yle.fi/1-3692485

    Liikuntatuntitapaus on valitettava, mutta en tekisi johtopäätöksiä tai lynkkaisi ketään siitäkään, esimerkiksi piilevät sydänviat voivat aiheuttaa vastaavaa muunkin liikunnan yhteydessä. Taas kai jotkut ihmiset tästäkin vaahtoavat, vaikka asiasta ei enemmän tiedä kukaan, ja helposti unohtuu että kauheita asioita vaan tapahtuu ilman että se on erityisen vahvasti jonkun vika. En siis väitä että sinä/täällä olisi niin tehty vaan ehkä enemmän muualla somessa, jota tosin en onneksi liikaa seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan nähneeni Turkan lapset kauan sitten. Pitänee vilkaista uudelleen.

      Jos tuolla pienellä kahdeksanvuotiaalla pojalla on ollut synnynnäinen sydänvika, se toki on tiedetty jo ja sen mukaiset liikunnanrajoitteet ovat silloin olleet voimassa. Sydänviat havaitaan käsittääkseni jo vauvoilla, niin tarkassa terveyssyynissä meillä vauvasta lähtien ollaan.

      Minusta tämä antaa terveellisen muistutuksen siitä, että koulujen liikunta on ajautumassa väärille urille, jos koululaisilla fyysinen rasitus viedään tuosta vaan yli rajojen, ja ikään kuin ihanteeksi. Ei siinä ole mitään tervettä eikä terveellistä kenellekään. Jo tavallinen arkiliikunta normaaleine hengästymisineen on hyväksi, ei tarvita fitnessiä eikä bodyn pumppauksia ainakaan elämäntapana. Eikä älytöntä proteiinin syöntiä..

      Poista
  20. Heh, hyvät ihmiset äänestävät taas ensi keväänä Jani Toivolan eduskuntaan. Hän on ollut poissa lähes kolmasosasta täysistuntoja ja ajellut silti vaalikauden aikana veronmaksajien piikkin taksilla 22.000 euron edestä, hrummmmmmmm, hrummmmmmmm ja maailma pelastuu. - Jaah, täytyy varmaan taas pyytää ylitöitä, että varmasti saavat maksettua. Jani on toki ollut tehokas kansanedustaja, käsitykseni mukaan hän on saanut aikaan mm. ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottaa korttipakan taskustaan. Näin se menee: Senkin rasisti ja homofoobikko. Ei Toivolaa saa kritisoida, etenkin nyt kun hän on ollut masentunut.

      Ei sen puoleen ja totta puhuen, en minäkään muista nähneeni Toivolaa puhumassa kertaakaan eduskunnan istunnoissa. Sen sijaan viihdeohjelmista muistan hyvinkin.

      Ja eikös hän ollut vihreä, siis joukkoliikenteen kannattaja? Kyllä nyt vihreissä mokataan koko ajan. Alapeukku, taas.

      Poista
    2. Kootut vihreät mokat - lista pitenee koko ajan.

      Harmi. Joskus luulin, että tämä on minun puolueeni, luontopuolue, vastuullinen vapauspuolue. Olen jo luopunut toivosta. Cityvihreät nuorhörhöt ovat pilanneet vihreän ideologian. Missä ovat vastuulliset aikuiset tästä puolueesta? Tehkää nyt hitossa vallankumous ja heivatkaa ne emmakarit ja toukopoukot vaikka Nuuksion metsiin luontoa katsomaan.

      Poista
    3. Myönnettäköön, että tällaisia ei saisi valtiopäiväedustajan henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi puhua. Onneksi hyvät ihmiset eivät kuitenkaan omistaan luovu ja ensi vaaleissa on luvassa rökälejytky.

      Aikanaan, useiden vaalikausien jälkeen, kun Toivolasta ilmestyy odotettu elämäkerta, sen nimeksi tulee "Miljoona kilometriä taksin takapenkillä".

      Poista
    4. Minä olin torstaina Nuuksiossa, eikä siellä näkynyt Touhoa kannon nokassa katumassa, eikä Jania taksia tilaamassa. Eikä siellä ollut edes autoruuhkaa, vaikka HS on niin jo monena päivänä vakaasti väittänyt.

      Mutta mikäs minä olen silmiäni uskomaan. Nuuksiossa on ruuhka, herra mun vereni.

      Poista
    5. Taitavaa! Mainio kooste luetusta ja ajankohtaisesta.

      Poista
  21. Miten sitä kuvitteleekin, että kansanedustajat, siis ihmiset, jotka on valittu edustamaan meitä muita möllinkäisiä olisivat parempia ihmisiä kuin me muut rannalla seisojat. Ja miten sitä pettyy, kun huomaa, että sikssontiaisia he ovat niin kuin me muutkin. Rahalle persoja, silmänkääntötempuille ja pienille petoksille suopeita ja moraali ja etiikka silloin tällöin mielessä, mutta vain kaukaisina haavekuvina mieltä vaivaamassa.
    Mikä tekee ihmisistä susia ja lampaita, hiiriä ja rottia, ampiaisia ja muurahaisia? Sehän selvä. Samoista materiaaleista meidät on tehty. Sama päämäärä. Syö tai tulet syödyksi. Tartu siihen joka on mahdollista, silloin kun se on mahdollista. Käytä asemaasi hyväksesi. Älä ujostele. Kaikilla ei ole siihen tilaisuutta.
    Jos kysyttäisiin mikä eläin on pahin ja turmiollisin maan päällä, oikea vastaus olisi: ihminen.
    Ihminen, joka on itse alistanut muut eläväiset itsensä alapuolelle. Ihminen, joka on olevinaan viisain ja ymmärtäväisin kaikista luoduista. Ihminen, jonka aistit ovat vain murto-osa muiden eläinten aisteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma olisi miettiä, minkätyyppisille ihmisille kansalaiset äänensä antavat ja minkälaiset ihmiset ylipäänsä halajavat järjestelemään yhteisiä asioita. Monet ovat ekstrovertteja, puheliaita ihmisiä, jotka haluavat olla esillä. Koskee mielestäni joka puoluetta. Hiljaisemmat istuvat varjossa, niin kuin vaikkapa Leena Krohn, josta tuo uusin kirjoitukseni kertoo. Jos hän olisi poliitikko, mikä mahtaisi olla? - Melkein luulen, että hän on itsenäinen, puolueeton, jollainen itsekin haluan olla. Usein vain leimojenlyöjät koettavat mitätöidä heidän ajatuksiaan lokeroimalla heitä itse luomiinsa poteroihin.

      Poista
    2. Hyvä, mimmit, olette asian ytimessä. Mutta eihän tuon pitäisi mikään yllätys olla, kuten ei pitäisi olla Mankemangin tuossa alempana lainaama yo-lehden huomiokaan.

      Ennen vanhaan pääsi vallan kammareihin vanhalla kunnon agitaatiolla, nyt sinne pääsee linssiluteilemalla ja suulaalla esiintymisellä. Varsinaiset päättäjät seuloutuvat kuitenkin edelleen pienemmissä piireissä (mikä ehkä on hyvä juttu, tiedä häntä).

      Olin kehityksen ytimessä silloin, kun internet tuli - ja ihmettelin suuresti sitä asennetta, jota M:n alla lainaamaa yo-lehti edustaa. Sehän on lapsellinen.

      Ei nimittäin tarvinnut olla kummoinen ajattelija, kaltaiseni riitti vallan mainiosti, näkemään mihin kehitys vie, kun jokainen pääsee sanomaan mielipiteensä. Populismiin se vie ja sanoin sen kyllä silloin heti (mutta kukaan ei tietenkään kuunnellut).

      Poista
  22. "Ei internetkään ole lopulta kehittänyt etiikkaa tai ajattelua, mihin sillä olisi ollut kaikki edellytykset. Sen sijaan se on taannuttanut kanssakäymisen epä-älylliseksi huomiokilpailuksi, jossa kenenkään ei tarvitse tietää yhtään mitään."

    http://ylioppilaslehti.fi/2015/03/he-eivat-tieda-mita-tekevat/

    VastaaPoista