11.10.2018

Tummakulmainen kirjastonhoitaja ja kirjastohäpeä II

Taas se kävi, nimittäin kirjaston kirjan tai muun omaisuuden tuhoaminen. Se on onnistunut minulta aika usein, jos vertaa siihen, etten ole onnistunut koskaan pilaamaan ainuttakaan omaa tai entisen kouluni kirjaa. 

Ensimmäisen kirjan tosin tuhosi koira, joka oli ristitty tasavallan presidentin mukaan. Kirja oli Koiranomistajan opas, ja koira järsi siitä selkämyksen tunnistamattomiin. Tähän tapaukseen kirjastossa suhtauduttiin ystävällisesti. Kirjastonhoitaja nauroi huvittuneempana kuin minä. Muistaakseni tapauksesta ei ollut seuraamuksia. Toinhan piristystä hiljaisen työpaikan äänettömyyteen. 


Toinen tapaus oli vakavampi. Kyseessä oli cd-levy, josta pilautui Beethovenin viides. Tästä tapauksesta olen kertonut ennenkin, samoin kolmannestakin,  mutta uusille lukijoille tiedoksi, että levyn päälle kaatui hieman kuivaa valkoviiniä. Pyyhin sen huolellisesti pois ja luulin, että asia on kunnossa. Vaan ei ollut. Palautus sinänsä onnistui hienosti, mutta yhtäkkiä tummakulmainen kirjastonhoitaja - myös ylähuulessa oli selvää kasvua - hyökkäsi luokseni kirhahyllyrivien väliin ja sanoi uhkaavasti, että levy ei soi enää. Lopun arvaatte. Minä punaisena esiinpoimittuna kirjaston uumenista ja rahapussi esille. Tästä lähtien olen pelännyt tummakulmaa ja vältellyt mahdollisuuksien mukaan. Vielä hän ei ole eläkkeellä, sillä näin hänet tiskin takana tänä syksynä.


Kolmas tapaus oli dramaattisin, sillä siihen liittyi kissan sytyttämä tulipalo. Kissan häntä nimittäin paloi yhtäkkiä soihtuna sihisten ja käryten. Kissa seisoskeli suurin viattomin silmin piirongin päällä, palavan kynttilän vieressä,  eikä ollut moksiskaan, häntä ilotulitusrakettina leiskuen pystyssä.  Sammutin palon paljain käsin, tarttumalla häntään refleksinomaisesti. Kitkerä katku jäi pitkäksi aikaa. Ja pöydällä ollut kirjaston kirja mustui alkusivuiltaan. Kyseessä oli Essi Kummun Karhun kuolema,  erinomaisen hyvä teos. Tässä menettelin niin, että lepytelläkseni tummakulmaa  hain kirjakaupasta uuden teoksen valmiiksi ja vein sen kirjastoon. 


Tuorein tapaus sattui eilisiltana, klassinen pilaamistapaus. Minulla oli korkeajalkainen punaviinilasi nojatuolin vieressä pikkupöydällä lämmittämässä pimeää syysiltaa, ankaran kuntosalitreenin jälkeen. Ojensin kättäni ottaakseni nautinnollisen siemauksen, vaan tönäisinkin lasin kumoon. Sisältö valui alas punaiselle paksulle villamatolle.  Ei kun piironkia syrjään ja mattoa rullalle. Ja olihan siinä tietysti se S. K. Tremaynen psykologinen trillerikin, Ennen kuolemaani.  Jännä kuin mikä, mutta ei  klassikko, jonka tuhoutuminen tuntuisi raiskaukselta. Ihmisen aivoille tekee hyvää lukea myös juonellisia trillereitä. Kirjan sivujen reunoihin tuli punainen valumaraidoitus. Ei sitä kahviksikaan voi väittää. Ellei sitten kaada kupillista kahvia siihen päälle. 


Kirjastohäpeä on nähtävästi on alituinen uhkani, avattuja kirjaston kirjoja kun on aina siellä sun täällä. Voin senkin vannoa, että juomatapani ovat vähäiset ja siistit, mutta ei minunkaan suuni tuohesta ole enkä ole absolutisti, olen nautinnoista pitävä tyypillinen härkäihminen. 


Hieman mietin nyt, pitäisikö ostaa valmiiksi uusi kirja, jotta voisin sanoa vain, että siihen kaatui jotain, tai että se putosi Kokemäenjokeen. 


Olisiko teillä, hyvät lukijat ehdotuksia, miten hoitaa häpeällinen tilanne. Mikäli tummakulmainen huulipartanainen osuu kirjaston tiskin taakse, olen kadotettu sielu. Sitäkin varatoimenpidettä mietin, että pidän kirjaa varalla laukussa, enkä palauta, jos tummakulma on vuorossa. Jos vastassa on se nuori vaalea harjoittelija, palautan rehellisesti ja voin jopa sanoa, että kaatui tilkka punaviiniä. Mustaviinimarjamehu ei varmaan mene lävitse.


(Maalaus: Frida Kahlo maalasi itselleen kevyet viikset.)


(Kirjastohäpeä I)

149 kommenttia:

  1. Tänään on tyttöjen päivä!

    https://unwomen.fi/uutiset/inspiroidu-tyttojen-paivana/

    VastaaPoista
  2. Juuri siksi iloitsenkin erikoisesti juuri kuulemastani uutisesta.
    Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) on jättänyt toimenpidealoitteen tyttöjen ympärileikkauksen kieltämiseksi erillislailla Suomessakin, muiden Pohjoismaiden tapaan. Hyvä Sari, hienoa, että vihdoinkin joku nainen on avannut suunsa muun maailmankin tyttöjen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin allekirjoitit tämän?

      https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3056

      Jo elokuussa oli varmaa, että aloite menee eduskuntaan.

      Poista
    2. Jos joku ei nyt ehtinyt allekirjoittaa, niin rahaa silpomista vastustavaan työhön voi lahjoittaa tänne:

      Pelasta pimppi!

      Poista
    3. Onko se nyt laitaa tuollainen kampanjanimi. Näkyi siellä olevan myös Pelasta pimppi-heijastimia, jota en ikipäivänä rintaani tai mihinkään muuhun laittaisi.
      Aia on vakava, mutta se näköjään voidaan pilata jo kampanjanimellä.

      Poista
    4. Mautonta. En moralisoi, mutta minusta kyse on isommasta asiasta kuin pimpin pelastamisesta. Kyse on ihmisen koko persoonan pelastamisesta ja kidutuksen vastustamisesta, ei vain jalkovälin muodosta.

      Sama oli aikoinaan Rosa Meriläisen typerä Vittu haisee hyvälle - kampanja.

      Poista
  3. Oletko sinä, Mankemang, ahkera lukija? Minkä kirjan viimeksi luit? Oletko tärvellyt koskaan yhtään lainakirjaa? Ja hävennyt sitten tärväämistäsi? Miten sinä koet häpeän tunteen?

    (Kuten huomaat, minua kiinnostaa tämä asia nyt. Tuosta silpomisasiasta ja muusta vakavasta keskusteltiin edellisessä ketjussa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainasin kerran kaverilta Tuntemattoman sotilaan ja hukkasin sen. Viimeksi luin Franz Kafkan Dopis otci; Brief an den Vater ja nyt menee Giuseppe Tomasi di Lambedusan Tiikerikissa.

      (Niin siitä leikkelystä taas vaietaan.)

      Poista
    2. Tuo ensimmäinen on suomennettu, Kirje isälle.

      Taidat olla saksan kielen taitaja. Harvinainen taito nykymaailmassa, ja silloinkin kun aikoinani luin pakollisen pitkän saksan.

      Jälkimmäisestä nimestä muistan hämärästi Viscontin elokuvan, jonka muistelen nähneeni, koska yhteen aikaan katsoin lähes kaikki merkkiteokset ja vähemmänkin merkkiteokset, mm. Viscontilta. Tämä Tiikerikissa on kuitenkin paljonkin varhaisempaa perua enkä saa siihen nyt suoraa konkreettista muistikuvaa, vaikka nimi on tuttu.

      Poista
    3. Minä ainakin kannatan totuuden sanomista, jos kirjastokirjalle tapahtuu vahinko.

      Kirjastot olivat ennen hiljaisuuden tyyssijoita, mutta nykyään eivät välttämättä enää. Riippuu tietysti kirjastosta ja kirjaston henkilökunnasta, mitä sietävät.

      Poista
    4. Lapset - siis alakoululaiset metelöivät täällä kirjastossa aivan estoitta, huolimatta kirjastonhoitajien ohjeista ja pyynnöistä. Lapset eivät enää tiedä, mitä hiljaisuus tarkoittaa. Meluisista päiväkodeista mennään meluisiin koululuokkiin, joihin hiljaisuutta ei enää yritetäkään. Tätä sitten koko kouluaika.

      Poista
  4. Kirjaston aineistoja ei saa tuhota muut kuin kirjaston henkilökunta, joka myy maailmankirjallisuuden valiot kahdella eurolla kappale. Tai lahjoittavat jopa ilmaiseksi, että Katja ja Vili Kettu, Riipisen Miina, tai jopa Sofi Oksanen, saavat hyllytilaa mestariteoksilleen.

    Minä olen ihmetellyt, mitähän ihmettä ne kirjastonhoitajat tekevät töikseen, kun lainaus ja palautus on automaatissa tehtäviä. Senkun röhnöttävät tuoleissaan ja vuorovaikuttavat Facebookissa: "Minulla on yliopistotutkinto, vaikkei uskoiskaan!"

    Ehkä he ovat informaatikkoja. Informaatikoilta saa kysyä kaikenlaista, vastaavat: "En mää vaan tiä, kato netistö tai kirjasta!"

    Tiesittekö, että jopa yliopistollisella kirjastolla (1) on pyrkimyksenä luopua ajan oloon kirjoista kokonaan. Kaikki tieto on netissä ja jos ei sieltä löydy, niin asiakas on hyvä ja tarkistaa Facebookin ja Twitterin.

    Nyt ajatukseni jo hieman karkaa, mutta tajusin Domald Trumpin olevan maamme edistyksellisten lempipresidentti, kaikkien Yhdysvaltain presidenttien joukosta. Hänen älyttömyytensä vuoksi saavat mollata Ameriikkaa mielin määrin ja tuntevat jopa itsensä älykkäiksi.

    Eikä nyt muuta tule mieleen. Hilloleipiä ei saa syödä, viiniä ei saa killottaa eikä kaljaa horia, kirjaston kirjoja käsitellessä.

    VastaaPoista
  5. Muistanpa vielä ajan, kun kirjaston kirjoissa oli lainausohjeet:

    Pidelkää kirjoja hyvin! Älkää siis koskaan kirjoitelko tai piirustelko niihin, älkää taittako niiden lehtiä merkiksi, tai käännelkö niitä kostutetuin sormin! Älkää viekö niitä kääreettä ulos! Älkää myöskään antako niitä lasten käsiin! Jos kodissanne on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista.

    Tuosta näyttää puuttuvan yleisin synti kirjoja luettaessa, hilloleivän mussutus tahmein käsin, ja muu nautiskelu.

    VastaaPoista
  6. Minulla on Karjalohjan kirjastosta poistettu kappale Toimi Waltarin (Mikan isä) Bodelschwing ja Barnardosta. Kakskeetluvulla ovat sitä lainausmerkintöjen mukaan lainailleet ja ukaasilappu on kova. Vanhoilla antikva-krjasimilla on kirjoitettu. Väärinkäytöksiin syyllistynyttä ei uhkailla muniin potkaisemalla, kuohitsemisella tai murhalla, mutta lähes kaikella muulla. Olen nyt niin, huh, kännissä, etten näe kirjoituksia kovin hyvin. Kakskeetluvun jälkeen teos on näemmä lainattu viimeisen kerran vuonna -31. Ei mikään menestysromaani, neljä lainausmerkintää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, enpä ole tainnut Toimin uskonnollista kirjaa koskaan lukenut. - Enkä lue.

      Poista
    2. Lukeminen ei kannata koskaan, dorkat, sanoi muistaakseni Donnerin Jörkka muinoin.

      Taidanpa lähteä käymään tuossa parinsadan metrin päässä sijaitsevassa aikuisten olohuoneessa. Saavat kuulemma nykyään myydä tuplia viinapaukkuja, koska hyvä ja armelias, jeesukseen uskova, lestaatti on pääministerinämme (vielä vähän aikaa) ja ylimpänä maallisena johdattajanamme.

      Poista
    3. Miten minusta, Rikuseni, tuntuu, että joku välttelee nyt kirjallisen esseen kirjoittamista?

      Poista
    4. Olen pahoillani viivästymisestä, mutta yritän koko ajan. Paitsi just nyt, kun virvoittelen vesillä. Muutamia päiviä tämä estoisuuteni vielä saattaa viedä.

      Poista
    5. Töistä minulla on nyt viikon vapaa, sikäli mikäli kohta tulee ja virkitsee muuten kovin epäilyttävän Huckleberryyn ýstäviä. Toivottavasti ei kuitenkaan isäänsä, joka oli ihan täys mulkku.

      Poista
    6. No, tulee kun tulee. En halunnut patistaa, kunhan vähän koetin laskea leikkiä.

      Poista
  7. Löylyn lyömäksi epäilemäni kansanedustaja Antero Vartia päättää valtiopäiväuransa, koska aikoo pysäyttää ilmastonmuutoksen.

    "Ilmastonmuutos on pysäytettävissä, sillä ihmiskunnan historiassa on ratkaistu monimutkaisempiakin asioita", sanoo Vartti-Antti. Heh, niitä monimutkaisempia, mitähän ne mahdollisesti olisivat. Kiitos kuitenkin Andylle, että lopettaa eduskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaa vissiin ennakoida tulevan vaalimenestyksensä. Heppu ei ole uskottava. Tämä ominaisuus vaivaa aika monta vihreää, valitettavasti. Haluaisin nähdä, miten Emma Kari pärjäisi posiolaisella pikkutilalla, jossa sähkö pätkii ja kenttää ei löydy.

      Poista
  8. Minulla olisi kirjastoista paljon pahaa sanottavaa. Tosin olen lainannut kirjastoista hyviä- kirjojakin. Siis hyviäkin kirjoja ja hyviä kirjojakin. Kuopiossa on hyvä kirjastokahvila, mutta kirjaston vessassa ei ole käsipyyhkeitä. Kuopion kirjaston käytävillä on kivoja pronssiveistoksia kirjailijoista, Maria Jotunin veistos on nätti.

    Olen viime aikoina ollut muistavinani, että minulla saattoi olla joskus Kuopion kirjaston kanssa ohimennyt porttikiellon tapainen, kun olin lainannut joitakin kirjoja ja niissä oli jäljiltäni rasvaisia sormenjälkiä. Olen tosin voinut keksiä tämän muiston, siitä on joka tapauksessa noin 40 vuotta, kun se mahdollisesti tapahtui. Siilinjärven kirjastossa minua syytettiin kirjan turmelemisesta, kun olin lainannut teoksen, jonka päälle joku oli kaatanut kelpo annoksen jotain nestettä. Olen pyrkinyt välttelemään Siilinjärven kirjastoa. Kuopioon ajaminen tulee kyllä kalliiksi, mutta siellä on laajempi valikoima.

    Olin myös työssä Varastokirjastossa valtion työllistämistuella ja aikamoista tuskaa sekin oli. Yritin saada loppuajan sairauslomaa henkisten kärsimysteni takia, mutta päätös oli epäävä. Minulle jäi voimakkaana onnistumisen kokemuksena mieleeni, miten viimeisenä työpäivänäni kellokorttia leimatessani tuloksena oli tasan 0.00. Toki epäonnistumisen elämyksiä oli paljon enemmän ja ne jäytävät minua edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas ei ole kirjastoista mitään pahaa sanottavaa. Päinvastoin, kirjasto on ainoa paikka, olipa se missä tahansa, jossa olen kuin kotonani.

      Jos minulla on vieraassa kaupungissa vaikka pari tuntia aikaa tapettavana, menen kirjastoon. Kuopion kirjasto on muuten ainoa paikka, jonka takia olen myöhästynyt junasta - uppouduin lukemaan jotain teosta ja Lentävä Kalakukko vislas ja lähti.

      Poista
    2. No, ken jotain rakastaa, hän sitä kurittaa.

      Siis oikeasti minähän rakastan kirjastoja, jo lapsesta asti olen viihtynyt niissä. Siksipä niihin liittyykin niin paljon tunteita.

      Toinen paikka, mitä rakastan, ovat hautausmaat, joilla tykkään kävellä. Kolmas kiehtova paikka ovat ullakot!

      Poista
  9. Tästä tulikin mieleeni yksi kirjastopiina lisää. Nimittäin pikkukaupungin kirjasto on käyttänyt minua hyväkseen. #Metoo! Feministit! Media! Lapsiasiain valtuutettu!

    Nimittäin kirjasto käytti minua lapsityövoimana ollessani alakoululainen. Kirjastonhoitaja Martta Sisarvaara, nimi muutettu, nimittäin veti minut - pienen liinatukkaisen laihan tytön, jonka otsis oli kiinnitetty pinnillä sivuun ja joka oli himokas lainaaja - takahuoneeseen ja kysyi, haluaisinko auttaa vähän. No halusinhan minä. Eteeni iskettiin pino uusia kirjoja ja leimasin. Piti leimata uudet kirjat tietyille sivuille. Sitten piti muovittaa kirjat, ja tätä työtä riitti. Sain ottaa myöhemmin siskoni avuksi, ja kiitokseksi Martta Sisarvaara kutsui meidät syömään kotinsa puolelle. Minulla alkoi räkä valua, niin paljon jännitin outoa tilannetta ja ruokaa. Ryystin räkää sisäänpäin ja parkaisin sitten hädissäni: mää meen vessaan. Ryntäsin pöydästä ylös. Muistaakseni Martta ojensi minua, että ei pöydästä nousta ilman anteeksipyyntöä ja sisko haukkui minut myöhemmin lyttyyn.

    Vaan olimme sen jälkeen siskon kanssa usein leimaamassa ja muovittamassa ja taisimme saada joskus kolikon Martalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma, sillä opittuani lukemaan ensimmäisen kirjastoni kirjastonhoitaja oli nimeltään Martta Niskavaara - ja nimeä ei ole muutettu.

      Hänkin oli tiukka ja täsmällinen tummakulma, tietenkin, mutta muuten ystävällinen ja avulias. Tunsin tietysti koko perheen miestä ja lapsia myöten, samoin hän minun vanhempani, pienessä sisäänpäin lämpiävässä kaivoskylässä kun asuimme.

      Poista
    2. Kätilö nimeltään Martta Herne, eli herneenmartta, myi vanhemmilleni kesämökin Pyhäjärven rannalta, Tammelasta. - Forssan kirjasto oli Keskuskansakoulun rakennuksessa. Tulipahan siellä nöösipoikana luuhattua. Alakerrassa oli yhdenhengen vessa jonka oven sai reekeliin, ja siellä oli lavuaarin yllä peili niin matalalla että näki kun veti kuivat. (Tahrat muuten on peilinpinnasta helpompi pyyhkiä kuin kirjanlehdiltä. Ei jää rikoksesta jälkiä.)


      Kivoja paikkoja kirjastot, monikäyttöisiä ja kultturelleja, ovat.

      Poista
    3. Helsingin uusi pian valmistuva Oodi-kirjasto vaikuttaa aika tilavalta, kun kuvaa katselin. Siellä varmaan raikuu puhe, nauru, kokeileva musiikki, seinillä roikuu uutta taidetta ja on happeningia ja prosessia ja ihmiset kulkevat pitkin ja poikin, ristiin rastiin ja ylös ja alas aktivoitumassa kivaan pöhinään

      Poista
  10. Ennen oli ennen, nykyään on nyt. Kirjastoñhoitajat ennen muinoin olivat neroja herkkupeppuja, antoivat minulle ekaks .

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Martta Sisarvaara ei kyllä antanut kenellekään koskaan. Useimmiten hänen käsiensä välissä oli Raamattu.

      Muistan vieläkin, miten hän sanoi ”psalmi”, jotenkin herkullisesti kuin se olisi ollut jotain hyvää.

      Poista
    2. Eikäkö kirjoja antoivat, niitä sain ekana.

      Poista
  11. Iines, huvituin oitis kuvamastasi mustakulmaisesta kirjastotädistä. Totta on, että joukossa on vakavasti työhönsä suhtautuia tiukkapipoja, mutta myös toista sortimenttia. Kysyit neuvoja, miten menetellä tuimia ja tiukkoja kirjastotätejä kohdatessa. Maalaa kulmakarvasi mustaksi ja selitä suuttuneena millaisia törkykasoja sitä laitetaankaan lainattaviksi hyllyyn. :)Joku edellinen lainaaaja on tihutyön tehnyt, jota sinä et korvaa. No hyi, olipa huono ehdotus, eikö?
    Totta ja kannatettavaa on, että yhteistä omaisuuttamme pitäisi kohdella kunnioittavasti, mutta vahingoillehan ei mahda mitään. Rohkeasti vaan tunnustamaan syntinsä - vahinkonsa - rahalla. Myös samalla uudella kappaleella synneistä selviää. Kaikkia kirjoja yms. materiaalia ei voi korvata uudella samanlaisellakaan.
    Neuvottelutaitoja siis tarvitaan, mutta vankilaan ei tietääkseni vielä kukaan ole joutunut kirjojen tai levyen turmelemisesta. Omille teilleen, palauttamatta jäävät lainat taitavat olla sittenkin suurin ongelma.
    Mielenkiintoista on, mitä kaikkea kirjastosta lainatulle aineistolle voi tapahtua. Hyviä esimerkkejä jo esititkin Iines. Voileivän tähteet ja juomien läiskät ovat kait tunnistettavimpia. Aina ei voi tietää kuitenkaan, onko keltainen tahroitus seurausta uiskentelusta vessanpöntössä, tai onko nenää kaivettu ja pyyhitty eritteet lähimpään mahdolliseen, eli kirjan sivulle.
    Joka tapauksessa on se hieno ja tarpeellinen laitos, niin kauan kuin käyttäjiä piisaa.
    Rajansa kaikella, kuten kirjastojen (myös varastokirjaston) hyllykilometreillä. Jo nyt poistokärryt notkuvat ilmaista luettavaa. Kirpparit on täynnä kirjoja jne. Saas nähdä koittaako vielä päivä, jolloin kaikki kirjallisuus on, kuten ennustettu vai toivottu - digitaalisina tallenteina.
    Kuis muuten on, pitääkö naisten varusmiespalvelus muuttaa pakolliseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kerta en sitten pyydä kirjoitusvirheitäni anteeksi. :)

      Poista
    2. Muistan selkeästi, miten ennen sutut ja tahrat lainakirjoissa olivat yleisempiä. Niitä näki usein. Näki myös kirjoituksia, niin kuin yleisten seinien vessoissa nykyään. Nythän kirjoissa ei juuri töhryjä näe.

      Tämä on mielenkiintoinen seikka, kuvastaa aikojen muuttumista. Internet on tuonut julkisia foorumeita, joihin voi suoltaa törkykirjoituksia tai ajatuksiaan, hymiöillä voi kuvata myös suttuja ja tahroja - onpa hymiöissä kakkakasakin.

      Se, että kirjoista puuttuvat likatahrat, kertoo myös siitä, että kirjojen lukeminen on vähentynyt, suurestikin. Puuttuu siis töhryjen tekijät.

      Poista
    3. Leonoora, en kannata pakollisuutta naisten varusMIESpalveluun. Naisilla on kuukautiset ja synnytykset riesanaan, ja se vastaa kyllä sodankäyntiä heidän osaltaan. Ihan rauhanoloissa voi siinä touhussa henkikin mennä ja tulla muuta riesaa ja vaivaa.

      Vaan vapaaehtoisuus on hyvä asia. Menköön, ken haluaa!

      Poista
    4. Minä en ymmärrä ollenkaan nuorten naisten hinkua armeijaan. En kyllä ymmärrä montaa muutakaan kummallista asiaa.
      Ihme kyllä, tarinoita kesken varusmiespalvelun lopettaneista naisista ei näy juttuja mediassa.

      Poista

    5. Fyysiset suoritukset ovat naisillakin nousseet arvostetuiksi, mikä on tietysti hieno asia.

      Luulen, että tässä onkin kyse siitä, halutaan kovaa kuntoa ja urheilullisuutta. Miksi se ei naisiltakin onnistuisi?

      Itse olen kiinnostuneempi hienosti sanottuna henkisistä harrasteista. En ole koskaan välittänyt siitä, kuka hyppää korkeimmalle tai hyppää pisimmälle..

      Poista
    6. Tasa-arvo on niin hieno ja jalo asia, ettei siitä pitäisi lipsua ainakaan maanpuolustuksen kaltaisessa elintärkeässä toiminnassa.

      Siksi on räikeä ja käsittämätön epäkohta, että maanpuolustusvelvollisuus koskee vain yhtä sukupuolta.

      Toisaalta nykyinen systeemi on naurettava: ensin naisten menoa armeijaan vastustetaan väittein, esim. ettei naisten fysiikka ja hermot kestä sitä rääkkiä, jotka tietysti leimataan sovinistiseksi;

      ja sitten hehkutetaan uutta kirjaa, jossa nainen valittaa, ettei naisen fysiikka ja hermot kestä armeijan rääkkiä.

      Tämä ei kuitenkaan poista tasa-arvon epäkohtaa. Siksi koko ikäluokka - sekä miehet että naiset ynnä ne muut - olisi velvoitettava osallistumaan kutsuntoihin.

      Kutsuntojen tarkoitus kun nimenomaan on arvioida yksilön sopivuus erilaisiin maanpuolustuksen tehtäviin. Nykyäänhän kuulemma peräti 30 % miehistäkin vapautetaan armeijasta, joten eiköhän raskaana olevatkin vapautettaisi.

      Nykyaikaisessa maanpuolustuksessa on runsaasti muitakin uhkia ja tehtäviä kuin rynniä etulinjojen juoksuhaudoissa. Niitäkin toki on, kuten olemme Syyriassa ja Ukrainassa nähneet (molemmissa on yllättäen osapuolena rauhantahtoinen naapurimme).

      Naisille pakollinen osallistuminen maanpuolustukseen tekisi hyvää siksikin, että nimenomaan heillä tuntuu olevan armeijasta ja nykyisistä uhista kaikkein vanhentuneimmat käsitykset.

      Poista
    7. Ex-eukkoni keskeytti armeijan. Väitti jonkun ylilutin häntä kiusalla tarkkailleen ja vihanneen. Sontapuhettahan se tietysti on, akka ei vaan pärjännyt. Minä sain ekoista Rauk:n kokeista kiitettävän, vissiin melkein kaikista sen jälkeisitä ala-arvoisen. Ihan palasivat silloin kouluajat mieleen. - Ilmoitti reservin alikersantti se ja se, elikäs minä.

      Poista
    8. Yliluutnantti Huuhtanen, muistankohan minä nyt nimen oikein, oli kyllä ihan idiootti ja selvä hinttari. "Tyhmyydestä saa kärsiä", oli hänen lempilausumansa. Hän oli epäilemättä asiantuntija.

      Poista
  12. Minulla ei ole minkäänlaisia ikäviä kokemuksia kirjastoista, sillä säntillisenä ihmisenä tietysti pidän kirjoja hyvin. Voisi jopa väittää, että kunnioitan niitä.

    Olen myös mielestäni hyvin rehellinen, mutta enköhän vaan ole kerran varastanut kirjaston kirjan!

    Juttu meni näin: kun asuttuani Ruotsissa muutaman vuoden palasin pysyvästi Suomeen, huomasin muuttolaatikoita purkaessani, että siellähän oli Kalevi Kalemaan toimittama kirja nimeltä "Käy eespäin - suomalaista työväenrunoutta". Kirjan nimilehdelle komeilee yhä leima "Botkyrka bibliotek" ja takasisäsivun lainausluettelosta ilmenee, että Tumbassa asui kolme muutakin runouden ystävää.

    Ajattelin ensin postittaa kirjan takaisin, mutta kihlattuni ehdotti, että palautat sen sitten kun kuitenkin kohta käymme taas Tukholmassa. No, olen sen jälkeen käynyt siellä sata kertaa, mutta kirja on yhä hyllyssäni.

    Rikos lienee jo vanhentunut, sillä siitä on jo vuosikymmeniä, eikä kirjan tahoton pihistys ruotsalaisilta sentään mitään metoo'ta ole (joka ei vanhene ikinä).

    VastaaPoista
  13. En kannata armeijapakkoa naisille. Turha vedota tasa-arvoon, ei mene minulla läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei mene läpi? Viittaatko tasa-arvolle kintaalla ehkä muissakin asioissa?

      Poista
    2. Ennen vanhaan sanottiin, että armeijassa tehdään pojista miehiä. Miten on nyt.

      Tasa-arvon kannattaminen ja toteutuminen on mysteeri. Mitä tasa-arvolla millonkin/kulloinkin tarkoitetaan. Tasa-arvo huudetaan aina esiin, kun sille on tilaus. Sitä se tasa-arvo taitaa olla.

      Ei alustus vaan kiteytys: Kukin kykynsä mukaan.

      Poista
    3. Kyse on vain siitä, että joko vaaditaan ja edellytetään kaikessa tasa-arvoa - tai sitten ei edellytä, vaan käytetään järkeä. Kannatat näköjään tätä jälkimmäistä.

      Nykyään on kuitenkin tapetilla, etenkin nuorissa tiedostavissa naispiireissä, vaatia ehdotonta tasa-arvoa ihan kaikessa - jopa siinä ettei lapsia saa nimittää sukupuolen mukaan pojiksi ja tytöiksi.

      Noin pitkälle minäkään en mene. Sen sijaan vaadin kyllä tasa-arvoa maanpuolustukseen. Se ei siis tarkoita "armeijapakkoa", vaan velvollisuutta osallistua kykyjensä mukaan suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin puolustamiseen.

      Onko se liikaa vaadittu?

      Poista
    4. Kutsunnat pakolliseksi myös naisille, tätäkö tarkoitat. Kun otetaan pikkurilli niin siinä voi mennä koko käsi. Kutsunnoissahan määrätään henkilö johonkin tehtävään. Mitä tässä oikein ajetaan takaa. Sitä, että naiset nyt ainakin huoltojoukkoihin, vai mitä. Sivarit on yhtä tyhjän kanssa. Kannattaisi miettiä, miksi suuri osa miehistä keskeyttää armeijan vai siksikö myös naiset kutsuntoihin. Silloin ei puhuta rahapulasta, vai miten. Onko elämän tärkein tehtävä valmistautua sodan uhkaan. Pakko on pakko, jos niin päätetään, mutta nykyinen vapaaehtoisuus olisi minusta riittävä peruste.

      Poista
    5. Sitä ajetaan takaa, että niin elintärkeässä asiassa kuin maanpuolustuksessa vallitsisi edes alkeellinen tasa-arvo.

      Mitä tulee "elämän tärkeimpään tehtävään", niin kuuntelen kauhulla naisia (ja sivareita), joiden mielestä tuntuu olevan yhdentekevää kuka Suomessa asioista päättää – vapailla vaaleilla valittu eduskunta vai sotaisan suurvallan nimeämä kenraalikuvernööri.

      (Yllä oleva on tietysti kärjistys, mutta se kertoo miten eri asioista me puhumme.)

      Poista
  14. Murhaaja-Torniainen ei saanut korkeimmasta oikeudesta vastakaukua ruikun, ruikun ruikutukselleen, jossa murhaaminen pitäisi sallia silloin, kun siltä tuntuu. - Jesse Tornianen, kuolemantuottaja, huono ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei murhaaja, vaan tappaja. Teko ei ollut harkittu murha, vaikka sitä miten haluaisimme.

      Tuomio on oikein. Ei mitään takaportteja. Törkeästä väkivallasta tulee antaa tuntuva tuomio. Yhteiskunta ei saa sallia potkuja, lyöntejä, raiskauksia. Tukka pois ja linnaan. Nämä ovat pahempia rikoksia kuin pankkiryöstöt.

      Tuomioita ei kuitenkaan anneta tunteella, vaan perustellen faktoilla. Uhrin huumeidenkäyttö ja hoidosta kieltäytyminen on todistetusti vaurioittanut hänen terveyttään ja ollut osavaikuttajana traagiseen kuolemaan.

      Poista
    2. Olet oikeassa, mutta potku rintaan on filmiltä katsottuna erittäin Jesse Torniainen, natsisika-paskiainen. Kuole Jesse vankilaan.

      Poista
    3. Törkeytensä puolesta minä luokittelisin teon ilman muuta murhaksi, mutta ei auta, kun korkeimmat voimat ovat muuta päättäneet. Ehkäpä ruokatunti oli käsillä ja halusivat kiirehtiä.

      Poista
    4. Raa´alla tavalla.

      Wikipedia: "Jos tappo tehdään

      vakaasti harkiten,
      erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,
      vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
      tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi

      ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi."

      Poista
    5. Ei riitä. Teko oli selkeän äkkinäinen, eikä todisteita vakaasta harkinnasta tappaa ole voitu osoittaa.

      Tätä on juridiikka, joka toimii sokean samanlaisesti - siis puolueettoman oikeudellisesti kaikkia kohtaan, myös syytettyä.

      Tuomioita ei edelleenkään julisteta toreilla.

      Poista
    6. Lisään tuohon vielä rikoksen uhrin oman käyttäytymisen, jolla on merkitystä syytetyn saamaan tuomioon. Nähdäkseni syljeskelyä ja mielenilmausta ei voi pitää tuomioon alentavana tekijänä, vaan lähinnä syytetyn terveyden huonoa tilaa ja hoidosta kieltäytymistä.

      Poista
    7. Todennäköisesti tuomiossa on jo natsilisää, sillä monessa vastaavassa tapauksessa, jossa uhri lyödään hengiltä annetaan ehdollisia tuomioita.

      Esim. Hyvinkäällä pari vuotta sitten:

      "Neljän lapsen isää lyötiin kertaalleen nyrkillä yllätyksellisesti leukaan. Uhri kaatui asfalttiin, ja lyöjä potkaisi häntä vielä kerran kylkeen. Mies menehtyi vammoihinsa tulematta enää tajuihinsa."

      Ensin tästä lätkäistiin 1,5 v ehdotonta, mutta hovissa tuomio aleni 3 kk ja ehdolliseksi, koska: "Hovioikeus piti uhrin kuolemaa eli teon seurausta lyöjän kannalta yllättävänä."

      Tekijä ei ollut ensikertalainen.

      Poista
    8. Jessen tuomiossa ei ole natsilisää vaan "toistuvaisuuslisää". Hän on rettelöinyt aiemminkin, ja saanut myös tuomioita. Ihminen, joka jatkaa väkivaltaista käytöstään, toimintaansa, saa aina kovemman tuomion.

      Poista
    9. Torniainen tuntuu järkyttävältä väkivallankäyttäjältä entiseltä rikoshistorialtaan. Aina nyrkit pystyssä. Tuomion ymmärtää, mutta kyllä siinä myös natsilisää täytyy olla, sillä entiset sakkotuomiot on käsittääkseni kärsitty pois.

      Yle kertoi sivuillaan vuonna 2016, jyväskyläläismiehestä, joka sai kahden vuoden ehdollisen, kun hakkasi ja löi nyrkillä taksijonossa hämeenlinnalaismiestä niin, että tämä kuoli seuraavana päivänä. Käsittämätön tuomio, vaikka mies oli ensikertalainen rikoksen tekijänä.

      Poista
    10. Jessen tuomio tuli pahoinpitelystä, ei kuolemantuottamuksesta. Se jäi epäselväksi tässä tapauksessa.

      Poista
    11. Tuosta weepediasta kopsaamastani tekstistä kannattaa huomioida sana "tai". Raakuus ja julmuus saavat oikeuslaitoksessa erittäin kummallisia tulkintoja. Toisaalta, jos virkaa suorittavan poliisin tappaa nauruun, se on aina murha.

      Poista
    12. Torniaisen tuomio tuli törkeästä pahoinpitelystä, ja tuomiota kovennettiin rasismista kolmella kuukaudella, eli natsilisää oli vain tuon verran.

      Kun nyt tätä Torniaisen törkeän pahoinpitelyn vankeustuomiota vertaa tuohon yllä mainitsemaani jyväskyläläismiehen törkeän pahoinpitelyn ja törkeän kuolemantuottamuksen ehdolliseen tuomioon, eivät asiat tunnu mittasuhteiltaan oikeilta.

      Se joka tuomittiin vain pahoinpitelystä, saa vankeutta, se joka pahoinpitelyn lisäksi kuolemantuottamuksesta, pääseekin vapaaksi.

      En halua puolustaa Torniaista, vaan oikeutta. Halveksin nyrkkisankareita ja potkijoita, mutta menikö se nyt varmaan oikein?

      Poista
    13. Vertailut ovat vähän vaikeita. Yleisradio jaksaa juosta palkkamurhaaja Janne Ranisen lieassa. Mies on murhannut äärimmäisen julmasti lähietäisyydellä ammutulla luodilla kaksi ihmistä, saadakseen siitä rahaa. Yleisradio on kovin huolissaan, kun Raninen ei ole vankilassa saanut riittävästi tavata lapsiaan. Tyhmempi ajattelisi, ettei tuon ihmisen pidä tavata lapsiaan enää koskaan.

      Lauri Late Johansson, moninkertainen murhamies, on kohta vapaana ja pääsee uskovaisena ja hyvänä ihmisenä vaikuttamaan kärsiviin ihmisiin seurakunnan saarnamiehenä. Sellainen homma onkin narsistille juuri oikea, voi sanoa, että hän pääsee kutsumustyöhönsä.

      Aikuisten oikeasti kumpaakaan ei saisi ikinä vapauttaa ja Ranisen lastentapaamiset olisi lopetettava välittömästi.

      Torniainen istuu jonkun ajan ja iskee sitten uudelleen.

      Poista
    14. Vauhdilla tehty rintapotku on sallittu vain kungfu-elokuvissa, ellainen tuottaa tappavaa jälkeä ja on äärimmäisen julma. Jesse Torniainen on vaarallinen yhteiskunnalle. Mistä sen tietää, mikä ja kuka häntä seuraavaksi vituttaa. Jesseä en enää haluaisi kaduille.

      Poista
    15. Mikko Niskanen oli miellyttävä persoona, jota oli helppo ihailla. Hän teki mielistelevän elokuvan psykopaatista poliisimurhaajasta. saastasta vailla vertaa. Uskovaisuuteen kääntynyt Psykopaatti-Pasanen lopulta armahdettiin ja heti alkoi armoton viinaralli, jonka päätteksi Psyko kuristi vaimonsa hengiltä. Sen, jota Tarja-Tuulikki Tarsala unohtumattomasti esitti elokuvassa.

      Poista
    16. Heh, kuustoista vuotiaana kerran jouduin putkaan, pitivät minua siellä pidempään kuin vakiodeekuja. ehkä puolilya päiviltä pääsin pois.. Poliisi alkoi hajoittaa mielestään häiriötä tuottanutta nuorisoa ja loihen lausumaan: "Oli se hyvä, että se Pasanenkin teitä tappoi" - Juoksin kovempaa kuin koskaan, mutta ei auttanut, poliisiauto oli poikkikadulla vastassa. Siat iski kimppuun ja vei lapsen putkaan.

      Poista
    17. Mikko Niskanen kuului siihen sukupolveen ja joukkoon, jolla oli unelma. Kun väärintekijää ymmärtää tai poistaa rahapulan, kaikki muuttuu, ja taikasumun alta nousee - simsalabim - oikeintekijä, hyvä ihminen. Niin yksinkertaista kaikki on.

      Poista
    18. Miksi narsisteista puhutaan tekopyhästi niin psljon pahaa, kun heitä samalla ihaillaan yli kaiken-???

      Poista
    19. Minunkin pointtini tässä Jessen tuomio -keississä on se, että meillä pitäisi antaa kaikille hakkaajille ja tappajille ainakin yhtä kovia (= heh) tuomioita kuin Jessekin sai.

      Mieluummin siis kaksin- tai kolminkertaisia. Jesse pääsi vähällä, mutta liian moni retku pääsee vielä vähemmällä.

      Suomessahan väkivallasta annettavat reaalituomiot ovat aivan naurettavan alhaisia verrattuna suurimpaan osaan sivistysmaistakin.

      Taustalla on se suomettumisilmiön oheisajatus, että rikos on aina yhteiskunnan vika eli tekijä se vasta uhri onkin.


      Poista
    20. Tekijöille täydet tuomiot ja turvat umpeen. Murhaajat vankilan kellariluolaan roikkumaan käsistään. Sellainen ei ole lapsille sopivaa katseltavaa.

      Poista
    21. Koulukiusaustapauksissakaan ei kiusaajille ole mitään sanktioita. On vain loputon ymmärtäminen ja hoitaminen.

      Kuten tiedämme, sanktiot osoitetaan uhrille, jota joskus jopa syyllistetään siitä, ettei pidä puoliaan. Edelleen koulua vaihtaa kiusattu, kiusaaja saa jatkaa ilman rangaistusta.

      Milloin yhteiskunnasta tuli tällainen, että ei oikeastaan ole vääriä tekoja, on vain onnettomien olosuhteitten uhreja? Väärinteot ovat hätähuutoja, varsinkin globaalit jutut. Oikean ja väärän välillä ei ole juurikaan eroa, kaikki on oikeutettua.

      Poista
    22. Minä toimitin nuorena vartijana komisarionkin pojan vankilaan. Hyvinä vanhoina aikoina pitivät häntä ja jengiään pidätettyinä viikon verran, sitten linna lävähti. Toinen komisario osoitti minulle suosiotaan ja lausui: "Poliisin poikaa emme suosi!"

      Myöhemmin sain uhkailuja, mutta vitut niistä koskaan välitin. Kuolkaa roistot pahaanne!

      Poista
    23. Otin murtovarkaudesta kiinni myös samassa rapussa itseni kanssa asuneen. Yhden sain kiinni ja oli ihan komeaa kertoa poliisille karkuunpäässeiden nimet kotiosoitteineen. Katsoivat jälkeenpäin minua kieroon, mutta mitäs jälkeenjääneiden murjotuksista, roistot joutuvat helvettiin.

      Poista
    24. Televisiosta tuttu komisario Nykänen oli toki hieno mies, eikä tietääkseni kantanut minulle kaunaa.Poikansa oli patti ihmiskunnan perseessä.

      Poista
    25. Esa Saarisen isä kirjoitti minusta nimettömän jutun paikallislehteen: "Vartija lannisti pesäpallomailalla neljä murtomiestä" - Jumalauta, että olin ylpeä, lehtileike minulla on vielä tallella. Ketään en lyönnyt, mutta murtopoikia, Nykäsen pojan jengiä pelotti. Olin minä nuorempana aika hurja.

      Poista
    26. Joillakin on huono tapa alleviivata kirjaston kirjojen tekstejä. Joisakin lainaamissani tietokirjoissa on ollut viidennes alleviivattu.

      Poista
    27. Näillä perustelin vihaani roistoja vastaan. Kerran minulta lyötiin leukanasta murskaksi ja hampaani olivat pitkään sidottuina yhteen. Pystyin syömään vain pilliruokaa ja laihduin kahdeksan kiloa, vaikka olin jo valmiiksi hoikka. Jumankeet, kuinka muistan pizaa kaivanneni.Oikeus tuomitsi minulle korvauksia, joita ei ole koskaan näkynyt. - Roistot, kuolkaa rauhassa, teillä ei ole arvoa.

      Poista
    28. Ikinä en ole näin paljoa avautunut. Nyt se on loppu ja enää mökötän.

      Poista
    29. No mutta Riku, miksi mököttäisit?
      Kun kalliit ja arvokkaat asiat on talletettu, voi ne aina tarvitessaan vetää esiin.

      Poista
    30. Lämmin kiitos, Ripranie, kommenttisi tuntui hyvältä.

      Poista

  15. Älä sinä Riku pyyhi pois noita kommenttejasi.Täällä voi hyvin pulista itsekseenkin yöllisiä mietiskelyjään. Ne ovat monesti syvempiä kuin päivätokaisut, lahjoja lukijoille. Jotta annahan niiden olla, pliiis.

    Minä tahollani äimistelen taas Aku Louhimiehen vainoa. Nyt Ylen toimittaja Sara Rigatelli on mennyt selän takana varoittamaan BBC:tä tämän ihmispedon, Louhimiehen, palkkaamisesta ja on toimittanut sille joitain kirjeversioita. Louhimies onkin pantu hyllylle. Ihminen, jolla ei ole rikostuomioita!

    Minä sitten vihaan tätä meetoon myrkyttämää aikaa! Hysteerinen naislauma päättää ja tuomitsee syylliset, joilta menee maine ja työ. Elinkautinenhan tuo on. Häpeä Sara Rigatelli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi siitä, mutta kammo tulee liioista paljastuksista.

      Poista
    2. Arto Paasilinnan muistolle laitan pienen pätkän Jäniksen vuodesta.

      Poista
    3. Kevyet mullat Arto Paasilinnalle. Minulle hänen merkityksensä on ehkä eniten siinä, että hän oli ihailemani Erno Paasilinnan veli. Arton veijariromaanit olivat hyvin suosittuja, ihmiset rakastivat niitä.

      Ja kevyet mullat myös siis Aku Louhimiehen työuralle, kiitos toimittaja Sara Rigatellin!

      Poista
  16. En ymmärrä miksi yksilöitten narsistiset ihmisoikeus- ja tasa-arvovaatimukset ovat poliittisten puolueiden aivoituksissa arvokkaampia kuin naisten ja miesten tasa-arvo ja ihmisoikeus yhteistä hyvää palvelevassa armeijassa. Miksi kukaan ei kerää nimiä lakialoitteelle jotta kaikki naiset saataisiin vihdoinkin kutsuntoihin. Luulisi, että sukupuolensa vaihtajat/korjaajat naisista miehiksi voisivat erityisesti olla lakialoitteen nimien kerääjinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on niin hinkuvinku muuttua mieheksi, niin luulisi armeijan olevan eräs loistava sulka heidän erinomaiseen hattuunsa.

      Poista
  17. Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisuus pitää toteutua, kuten fanaattset feministit haluavat. Ei mitään armoa tai poikkeuksia kuukautisten tai raskaanaolon vuoksi. Feministithän ajavat ja pyrkivät "kaikessa" tasa-arvoisuuteen. Hittoakos tuota luokittelemaan miehiksi ja naisiksi tai pojiksi ja tytöiksi. Kymä tasapeli vaan voimaan.
    Ei mitään erityisoikeuksia naisille naiseuden vuoksi.
    Ugh, olen puhunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukupuolen mukaan luokittelusta vielä sen verran, että milloinkohan edistysmieliset feministit iskevät lakatut kyntensä urheiluun!?

      Siellähän jaetaan ihan härskisti kilpailijat miehiin ja naisiin, ja kaiken huipuksi miehille maksetaan voitoista paljon enemmän!

      Kaikki vaan samalle viivalle. (Enkä nyt tarkoita sitä "viivaa", Mikis.)

      Poista
    2. Peukkuja ja sydämenkuvia...ai niin ja niitä liikkuvia gif- vai mitä emojeita ne suositut diggaamisen - samaa mieltä olevien - ilmaukset somessa ovatkaan, myös pikku-hauveleita ja vilkuttavia kisuja Tapsalle.

      Poista
    3. Urheilussa ja niin monessa muussa on vielä työmaata näille päsmäreille, jotka osaavat kaiken, tietävät kaiken ja ovat aina oikeassa tekemässä viisaita päätöksiä jyräten muut mielipiteet mennen tullen.
      Kuinkakohan kaukana vihreiden, vasemmistolaisten
      ja ketä kaikkia niitä nyt olikaan ajamassa ihmisille ja eläimille kaikenkaikkiset ihmis- ja eläinoikeudet ja tasa-arvo? Nimimerkki niitä kieli pitkällä odotellessa

      Poista
  18. Telkussa on lähetys just nyt hallituksen työllisyyslinjauksesta.
    Joopa joo.
    Eikös työnantaja/työhönottaja yleensä valitse työntekijät niin pienissä kuin isoissakin firmoissa. Väärinvalittu työntekijä on hallituksen mukaan kuitenkin ainut syyllinen, ja pitää erottaa jos ei kykene hoitamaan hommiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole seurannut tv-keskustelua, mutta yhdyn tässä asiassa Sixten Korkmanin kolumnin sanoihin, joista ydinkohta on tuossa sivupalkissakin.

      Korkman kirjoittaa, että tämä jupakka jää historiaan esimerkkinä jääräpäisyydestä ja kollektiivisesta tyhmyydestä. Olen samaa mieltä!

      Poista
    2. Korkman suomii kyllä myös hallitusta tökeröstä pelisilmästä. Hänen ehdotuksensa, että vastapainoksi olisi vaikeutettu kollektiivisia irtisanomisia suuryrityksissä, on erinomainen.

      Kaikkihan me muistamme, kuinka helppoa oli lopettaa iso Nokian tehdas Suomessa ja kuinka vaikeaa se oli Bochumissa Saksassa?

      Muutenhan Sipilän hallitus on tehnyt sen minkä aikoikin, ja sekös meitä harmittaa. Tuurilla perkele! Tai sitten Herra avitti epäreilusti palvelijaansa!

      Poista
    3. Iines tämän päivän valtauskonto myös politiikassa: Libre idiotism!
      Tänä päivnä uhrit ovat suurempia rikollisia kuin väkivallan käyttäjät.
      Ymmärtäähän pieni ihminen, että tuomarit tekevät työtään monenkirjavien rikosten ja julmienkin juttujen parissa. Ilmeisesti lakikirjojen selaajille muodostuu työssään erilainen arvotus ja moraalinen mitta rikoksista kuin sivusta seuraajille.
      Ja vankeinhoidossa pitää tietysti säästää. Uusia vankiloita tuskin mieluisasti halutaan rakentaa.
      Meetoo-kampanjasta: Nyt pitäisi äkkiä saada lakialoite siitä, että kaikki seksuaalisuuteen liittyvät teot pitää kieltää medioista. Feministilesbot ottavat varmaan tehtävän vastaan ja ajatelkaapa mikä loistava maailmanlaajuinen julkisuus heitä odottaa kampanjan myötä. Uroteko!
      Suitsutusta ja glooriaa ja myötäeläjiä ja peukutusta riittääloppumattomiin.
      En ymmärrä, miksi naiset ovat niin lampaita, etteivät saa heti ahdistelijoitaan ruotuun. Eivät kaikki naiset tässäkään asiassa ole puhtaita pulmusia ja viatttomia enkeleitä.
      Mitäs änkeävät roolien toivossa mielistelemään tuottajia ja ohjaajia. Ihmettelin kun tämä toinen meetoon liikkeellepaneva voimatäti ei todellakaan ole mikään kauneuskuningatar, että mikä hänessä niin vetosi miesten testosterooneihin, että ihan päälle kävivät.
      Arto Paasilinna kerrytti kirjoillaan hyviä euroja tililleen ja rakensi monta saunaa.
      Luonnonsuojeluteemaa olisi saanut käyttää kirjoissaan enemmän.
      Juu, ähäkutti, että nää miituut saa vähän takaisin nenäkkyydestään ja erinomaisuudestaan!

      Poista
    4. Kun meetoohypetys alkoi, muuan näyttelijä astahtihe esille. Hänen tarinansa ydintä ja horroria oli se, kun eräissä isoissa bileissä elokuvaohjaaja Lauri Törhönen oli koko ajan hänen kimpussaan, ja hän ei nyt digannut Laurista. Inhottava lääppijä ja ahdistelija, me too!

      Tuo oli se tarina. Eli naisella oli koko ajan vapaa pääsy bileistä pois tai muuten vaan mahdollisuus vältellä Lauria - kaikki naiset ovat taatusti joskus pakoilleet epämiellyttävää lääppijää. Tai potkaista munille tai vetää korvapuusti päin pusuhuulia.

      Tällaisia uhriutumiskertomuksia kerrottiin huuli väristen. Minäkin kysyn: mikä näitä mimosia vaivaa? Miksi tekeydytään heikoksi naiseksi? Ottakaa naiset ohjat omiin käsiinne ja lakatkaa valittamasta.

      Poista
    5. Kyllä, Tapsa, Korkman tarkoittaa nimenomaan molempia osapuolia tuossakin kun sanoo, että jupakka jää historiaan esimerkkinä jääräpäisyydestä ja kollektiivisesta tyhmyydestä.

      Poista
    6. En ole lukenut lehdistä tai kuullut Korkmannin mielenilmaisua, mutta olisi mukava kuulla
      lausumaan tarkennuksia ja selityksiä?
      Ketkä olivat kollektiivisesti tyhmiä ketkä järäpäisiä? Hallitusko periksiantamaton ja työläiset ja heidän edustajansa
      ensin mainittuja?
      Onko muka työntekijöiden oikeuksien puoltaminen tyhmyyttä (lakkojen muodossa esim.?)Miksi?
      Miksi hallitus nyt jyrää ja jäärää, kun on antanut periksi jo monessa asiassa aiemmin? Pitääkö nyt näyttää mahtinsa ja voimansa vihdoinkin? Miksi?

      Poista
    7. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005865272.html?share=f53e327e69a033fffd52db04066f5ba8

      Tuossa linkissä on Korkmanin tämän päivän kolumni HS:ssa.

      Poista
  19. Ihmetelläänhän sitä, että mihin ovat kadonneet meikämannien loistava menestys ja häikäisevät mitalit urheilussa. Voisko olla, että median ruuansulatukseen? Vielä n. parikymmentä vuotta sitten saavutukset urheilussa kiehtoivat siksi, että kultamitalin eteen töitä tehnyt nuorukanen ja neitokainen olivat lajissaan suuria "tähtiä". Nyt nuorten suurimpana unelmana on olla räppäri, tubettaja tai Barbi-nuken sulho Ken. Digimaailman staraksi pääsee vähemmällä rehkimisellä ja saa miljoonittain peukuttavia ihailijoita. Aah ja ooh! Ja mainoksista ja kummisediltä ja -tädeiltä sponsosirahaa. On se ihanaa ja mageeta paistatella suurena tähtenä hömppäohjelmien haastattelujen spotlighteissa.
    Transut, urheat gladiaattorimme ovat medioitten kiinnostus- ka suosiolistan kärkipäässä. Heitä ihaillaan silmät ymyrkäisinä.
    Huumoria kyllä ymmärrän, mutta en sitä miten transvetiitti-kulttuuri matkii ja halventaa naisia.
    Ikään kuin kakki naiset olisivat järkyttäviä ja makaabereja narsisteja pling plingeineen, sotamaalauksineen. blyymiripsineen ja piikkikorkokenkineen. Ihmettelen miten julkkikset voivat hyväksyä (Paula Koivuniemi yms. tähdet)irvailevan ja halpamaisen matkimisensa.
    Libre idiotism!

    VastaaPoista
  20. Leonoora, olen minäkin vakavasti miettinyt, miksi transsukupuolinen henkilö tekeytyy nimenomaan naisen irvikuvaksi, pornolehtien kliseiseksi ja muoviseksi ulokkeita täynnä olevaksi ylimeikatuksi töröhuuleksi? On rintaa, reittä ja pakaraa, ja idiootin ilme aukinaisine suineen. Koko hökötys nostetaan sitten koturneille, piikkikorkojen päälle keikkumaan, luonnottomaan asentoon.

    Onko tämä tekeytyminen transsukupuolisuutta? Oikeasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa hämmästelen minä. Mautonta teatteria nämä imitoinnit pahimmillaan ovat. Naisten halventamista ja irvailua.
      Hameen tai tiukkojen stretsien alla ei aina tiedä millaisia vehkeitä ne kätkevät.
      Kun antaa epänormaaliuden pirulle nakkisormen se vie koko räpylän.
      Ihmisen vastoinkäymiset ja vaikeudet elämässä eivät korjaannu sukupuolta vaihtamalla. Sama pää ja ajatukset ovat silti jäljellä. Mitä nyt hormonien keitotekoiset hyökkäykset vaan sekoittavat lisää.
      Ja maailma on edelleen suht. sama

      Poista
    2. Leonoora, en halua kuitenkaan tuomita ketään, kunhan kyselen ja mietin maailmanmenoa. Voisin mieluusti keskustella erilaisen ihmisen kanssa, sillä ei etukäteen voi tehdä mitään päätelmiä tai tuomiota kenestäkään ihmisestä, joka ei tee pahaa muille.

      Eihän se ole minulta pois, jos joku ajattelee ja tuntee toisin. Utelias olen, en ajattele edes pahaa - mutta siis kysyä kai aina voi?

      Poista
    3. Jos minun lapseni haluaisi vaihtaa sukupuoltaan en äkkipäätä tietäsisi miten suhtautuisin.
      Olisin ensin suunnattoman pettynyt itseeni äitinä. Minusta ei saisi lehtien haastatteluissa positiivisesti asiaan suhtautuvaa suurisydämistä ymmärtäjää.
      Miksi olen synnyttänyt ja kasvattanut lapsen ja persoonan joka ei voi hyvin omassa kohdussani kehittyneessä ja syntymässä saamassaan kehossa.
      Olenko ollut täysin idiotti äitiä? Olenko ollut liian kaverillinen, liian tiivissä ja hallitsevassa suhteessa lapseeni? Olenko ollut kylmä, välinpitämätön ja lapseni tarpeita laiminlyönyt äiti?
      Kuinka suuri vaikutus vanhemmilla ja heidän keskinäisellä suhteellaan voi ylipäätään olla lapseen eri ikäkausina? Onko perheessä asioita,salaisuuksia,käyttäytymismalleja, jotka saavat lapsen inhoamaan tai vihaamaan naisen tai miehen roolimalleja omassa isässä ja äidissä tai muissa ihmisissä?
      Onko lasta kiehtonut jo pienestä pitäen herättää huomiota erilaisuudellaan. Mistä se on saanut alkunsa? Kuka on ollut tukemassa tai halveksimassa lapsen poikkeavaa käytöstä. Miten lapsi on reagoinut ed. mainittuihin kokemuksiin?
      Vai
      Onko lapseni liittynyt aikanaan kaveriporukkaan, ryhmään, tai tuntenut ystävän, joka on innostanut häntä ajattelemaan ja toimimaan päin vastoin kuin on yleisesti hyväksyttyä. Onko halu kapinoida yhteiskuntaa ja sen roolimalleja vastaan? Onko kyse huomiohakuisuudesta? Kostosta?
      Onko herkka nuori manipuloitu uskomaan, että hän haluaa muuttua toiseksi? Sukupuolenvaihdoksen aikana terveydenhuolto hoitaa potilastaan kuin kukkaa kämmenellä hetken? Entä kun arki koittaa, eikä elämä muuttunut lopultakaan onnelaksi?
      Voi tietysti olla, että avainkaulalapset" ovat oppineet erityisen itsenäisiksi.He eivät tee kompromisseja tai anna periksi. Muitakin pakkomielteisiä sairauksia nykyään on, anoreksia ja bulimania mm.
      Voihan olla, jos lapsi on syönyt vain hampurilaisiaja ravinneköyhää einesruokaa, jotka on pakattu muoviin ja juonut keinotekoisia värivesiä aivojen tasapaino järkkyy. Mutta tiedän, etten vielä löytänyt heinäsuovastasitä oikeaa tiedonjyvästä. Vain he, jotka haluavat muuttaa ulkoisen persoonallisuutensa tietävät totuuden, jos sitten pystyvät sen tiedostamaan aidosti.
      Pahat kokemukset (raiskaus, insesti jne), tai maailmaa syleilevä ahdistus kaikkien naisten/miesten puolesta. Pyhä viha?
      Psyyke on tietysti suuressa osassa ihmisen hyvin- ja pahoinvoinnissa. Jatkuvat pettymykset ihmissuhteissa vastakkaisen sukupuolen kanssa eivät ainakaan paranna masennusta ja ahdistusta. Rakkaudettomuus, hyväksynnän ja läheisyyden puute, yksinäisyys aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia, niinkin että inhoaa omaa kroppaansa ja haluaa tuhota sen.

      Poista
    4. En voi sietää naistenlehtien tms. aviisien ylistäviä juttuja siitä, miten meidän maija ja pekka ovat nyt niin sinut itsensä kanssa ja onnellisia, kun heidän haarukkansa ja rintojaan on silvottu ja hormoonihöyryt huuruavat ihanaa tasapainoa. Huh huh!
      Miksi ei koskaan kerrota medioissa epäonnistuneista leikkauksista, hengenvaarallisista tulehduksista jne. Miksi ei mediat kerro, kuinka moni haluaisi vaihtaa, ja on vihtanutkin entisen ruumiinsa takaisin.
      Jääräpäisyys ja vahva tahto ovat tarttuneet koululaitosista osittain. Itsenäisyys ja pärjääminen ovat suuria hyveitä. Sikiävätkö saraalloiset pakkomielteet niistä. En tiedä, mutta en tiedä, haluaisinko enää tuntea lastani, jos hänelle ei kelpaa vanhempiensa ja heidän sukunsa evoluutio.

      Poista
    5. Ei kai transuja, lesboja ja homoja voi määritellä vain yhdenlaisiksi. Kaikilla heilläkin on omat taipumuksensa. Esim. ei kaikki homot ole naismaisia, kuten useinkin kuulee sanottavan. En ole lainkaan seksuaalivähemmistöjen asiantuntija. Onko taipumus synnynnäinen vai itse tehty niin sitä olen miettinyt, mutta en ole tullua hurskaammaksi asiasta. Ehkä molempia, en tiedä.

      Poista
    6. Ehkä lääketiede ja muut tieteet joskus löytävät selityksen erilaisille sukupuolisuuksille, ns. poikkeavuuksille.

      Olen joskus täällä blogissani kyseenalaistanut sen, että jos ja kun erilaisia sukupuolisuuksia on, niin eikö meidän tulisi humanismin ja eettisyyden nimissä hyväksyä ne kaikki?

      Nyt on jokusia erilaisuuksia (pedofiilit, paljastelijat, tirkistelijät), jotka kuitenkin tuomitsemme seksuaalisiksi kohdehäiriöiksi, vaikka he eivät tämän diskurssin mukaan voi sukupuolisuudelleen mitään.

      Poista
    7. Vähän aikaa sitten Hesarissa oli artikkeli, jossa pari suomalaista tohtoria esitti tieteellisessä tutkimuksessaan selityksen sille, miksi lesboja on karkeasti ottaen kahta lajia: a) feminiinisiä ja b) rekkakuskeja.

      Äkkiä googlaamalla löysin aiheesta vastineen vastineen, josta asia suurinpiirtein selviää:
      https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005823634.html

      Pätee tuo hieman miehiinkin, sillä vain osa homoista on naismaisia hupsuttelijoita ja toinen puoli on ihan tavallisia miehiä.

      Poista
    8. Piti vielä lisätä, että jos ja kun (kuten uskon) homous on synnynnäinen ominaisuus, kaikki eheytymisyritykset ovat huuhaata (kuten myös uskon).

      Poista
    9. Ikävä kyllä, minä en pysty uskomaan kuten sinä Tapsa. Mutta sen uskon, että tie homouteen on kehittynyt monista erilaisista lähtökohdista kullakin yksilöllä. Hyvin erilaisista syistä hurahdetaan himoitsemaan omaa sukupuolta.
      Olosuhteiden pakosta ( esim.vankila,armeija merillä seilaaminen), seuran tehdessä kaltaisekseen, huomiohakuisuudesta, pelosta, inhosta, vihasta tai ylimitoitetusta kunnioituksesta toista sukupuolta kohtaan. Ns. rakkauttahan kaikki ihmispolot kaipaamme ja tarvitsemme. Monille miehille seksuaalinen nautinto on sitä "rakkautta".
      Erään homppelin mukaan kakkasuolen kautta saa huikeat eturauhasorgasmit, ilmeisesti paremmat kuin koskaan naisen kanssa. Ja ennen vanhaan, kun aunusta ei vielä julkisesti ja yleisesti(heterotkaan) käytetty ja hyväksytty himojen tyydyttämiseen, ymmärtää miten kiehtovaa ja jännittävää miesten oli harrastaa rakkautta, tavata vaikkapa jossakin yleisessä käymälässä. Olihan hyyskän reikä lähellä, jos vaikka suolihuuhtelua ei oltu ennen hekumallista huitelua ehditty tehdä.
      No, toisenlaisiakin juttuja olen kuullut: Joltakin poitsulta repesi peppuneitsyyden menetyksessä peräsuoli, eikä halua enää koskaan antaa rakkausreikäänsä kenellekään. Suu ja kädet sentään ovat velä ehjät. Eikä tarvitse pelätä vahingonlaukauksia ja lasten elatusmaksuja kuten naisten kanssa. No, hetero-ukkomiehetkin nauttivat salaa homorakkaudesta, onkos se synnynnäistä?
      On ymmärrettävää, miten helppoa ja kiehtovaa on hoitaa seksuaalisuutensa esim. miesten homosaunassa. Ei tarvitse kuunnella naisten kälätystä, vaatimuksia tai pelätä epäonnistumisia. Jätkien kanssa tiedetään koko ajan mistä "rakkaudessa" on kyse ja toimitaan yhteisymmärryksessä ilman turhia kosiskelumenoja. No, kaikki homotkaan eivät saa kaikkia himoitsemiaan kohteita omakseen, valitettavasti.
      Mielestäni "rakkaus" samaan sukupuolten välillä jää aina vajaaksi, aikka ei ristiriidattomaksi aina sekään.

      Poista
    10. Julkisuudessa on eräs kiinnostava viihdetaivaan esimerkki. Menestystä, mammonaa, ylistystä ja suitsutusta on tullut. Silti ne eivät ole ilmeisesti antaneet haluttua tyydytystä ja onnea, koskapa uusilla stimulanteilla - huumeilla - on pitänyt etsiä mielen tyydytystä, tyhjyyden täydennystä.
      Miksi, mitä ihmiseltä puuttuu, jos hän on saanut kaiken eikä sekään riitä?

      Poista
    11. Katoliset, laestadiolaiset yms. papit jäi mainitsemassa tuolla ylempänä liirunlaarumissani.
      Eiköhän meistä jokaisesta löydy taipumus homouteen ja lesbouteen otollisissa olosuhteissa. Ihmisen ikävä toisen luo on koodattu geeneihimme.
      Joillakin ihmisillä on lepsumpi yliminä ja rohkeutta rikkoa yhteiskunnassa sovittuja käyttäytymissääntöjä, myös seksuaalisesti.
      Ei se sen kummempaa solutiedettä tarvitse.

      Poista
  21. Iines, onkohan koskaan kukaan todella ajatellut mitä slougan: - Keneltä se on pois - oikeastaan ja syvällisimmillään voi merkitä eri asioihin liitettynä?
    Moni terveyteen ja sairaudenhoitoon liittyvä voi olla vielä huonokuntoisimmilta pois, tai monesta muusta rahaa vaativasta yhteiskunnan avustuksesta.
    Ja viimein: Ihminen voi tehdä itselleen tietyillä valinnoilla todella pahaa, silloin se on itseltä ja tasapainoiselta elämältä pois.
    Nyt piste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossahan käyttöyhteys ratkaisee. Minusta sanonta on aika makaaberi silloin, kun keskustellaan politiikasta ja hallituksen toimista.

      Parhaiten se sopinee eettisiin kysymyksiin ja arvovalintoihin. "Sinun näkemyksesi/valintasi ei ole minulta pois".

      Poista
  22. Jumalauta, ranskalainen Le Monde kutsui Paasilinnan yhdeksi pohjoismaiden merkittävimmistä kirjailijoista. Suomen ummehtuneen tekotaiteelliset kirjailijapiiirit eivät ikinä kykenisi sanomaan tuollaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eivät todella. Arto Paasilinna ei ole ainakaan ennen kuolemaansa kuulunut siihen kärkikulttuuriin.

      Kirjallisuuden katsos, kuten muunkin taiteen, kuuluu olla vakavasti otettavaa filosofisia otsakurttuja synnyttävää tosi syvällistä elämänkurjuuden pohdiskelua tyyliin "mies istuu pimeässä huoneessa ja tuijottaa ulos".

      Ja jos hieman kärjistän, miehen tulee olla turvapaikanhakija ja huoneen tulee sijaita kivitalossa sisäpihalle päin. Puluja istuu katolla. Sisäpihan musta betoni kiiltelee märkänä. Alaovi paukahtaa. Mies säpsähtää. Laukaus. Hän kyyristää harteitaan ja - -

      Sanokaa jos haluatte jatkoa. Ymmärrän ellette.

      Poista
    2. Korjaan tuosta hieman: suomalaisen miehen pitää olla transu ja koko ikänsä naiseksi itsensä tuntenut läskiperse. Nykyään hän on nainen ja ihana ilmestys. Paitsi että on toisaalta katsottuna ihan kuvottavan ruma, toisin kuin muut rumat naiset .

      Poista
    3. Mikäli olen vuosien mittaan oikein tulkinnut kriitikkojen pyhiä näkemyksiä, niin Paasilinna A oli Jäniksen vuoteen asti varteenotettava kirjailija, mutta sitten hän lipsahti synnin poluille eli viihteelle.

      Sen jälkeen hän ei ollut enää "kirjailija", vaan "viihdekirjailija", ja niiden ero on suunnilleen sama kuin Neitsyt Marialla ja Suhina-Lempillä.

      Vähän samaan tapaan kävi koillismaalaiselle rakennusmestari Päätalo K:lle. Hänkin aloitti lupaavasti kirjoittamalla hikeä tihkuvista ja kiroilevista rakennustyöläisistä - toki vain lupaavasti, ei vielä ihan tiedostavasti - mutta sitten hän astui lehmänpaskaan kirjoittamalla viihdekirjoja maaseudun elämästä.

      PS. Iineksen ajatus taiteellisen romaanin teosta on kannatettava. Aloitapa sellainen vaikka Kabinettiin, niin jokainen jatkaa sitä sitten halujensa ja kykyjensä mukaan.

      Ensin pitäisi tietysti valita kirjalle nimi. Onko ehdotuksia?

      Poista
    4. No on, vaikkapa posttraumaattisesen itserefloktoivasti:

      Ehdotus kirjalle nimeksi

      Poista
    5. No juu, minun aloitukseni tuossa yllä oli turhan dramaattinen, ja turvapaikanhakija oli väärä valinta, parempi olisi nimenomaan transihminen. Ja kyseessä voisi olla transihmisen tarina hänen unelmastaan. Joka olisi kirjan kirjoittaminen. Tällöin tarinan nimi olisi tietysti Ehdotus kirjalle nimeksi.

      Tässä vaan on vaarana, että kertoja tai transihmiseen eläytyjä lipsahtaa huumorin puolelle. Kyseessähän täytyisi olla kirja, jossa olisi F-palkinnon aineksia, jopa edellytyksiä.

      Ihanteena olisi semmoinen musta huumori, ettei tyhmempi sitä huomaisikaan.

      Poista
  23. Jumalauta, sanoo Riku. Minäkin sanon niin, mutta ei se auta. Aivoni ovat niin nuukahtaneet pelkästä lepoamisesta, että nyt, kun olen "noussut jaloilleni" ne eivät kunnolla toimi. Ajattelen melkein kaikesta toisin. Maailmani on keikahtanut ympäri. Minua naurattaa sen (maailman) kompuroiminen. Toiset täälläkin (kotona) vääntelehtii, mutta minua vain naurattaa. Kuuntelen uutisia. Ne ovat kuin tikapuut, joita pitkin noustaan aamusta iltaan. Ja välillä ne muuttuvat kuin saksalaiseksi sarjaksi, jossa etsitään syyllistä. Mutta kukaan ei myönnä olevansa syyllinen. Kukapa myöntäisi, kun on ollut tosissaan kaikessa mitä on tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm...tuohon en osaa vastata. Minä tai muut emme ole syyllisiä. Emme ainakaan mielellämme.

      Poista
    2. Riku, en minä teitä täällä Iineksen blogissa olevia tarkoita, vaan heitä, joitten seurassa olen ollut viime aikoina, eli radio ja Tv- kanavilla esiintyviä Suomen asioita hoitavia politiikkoja, hehän ovat olleet vimmoissaan. Ja syytelleet koko ajan toisiaan. Tuntuu, että koko maapallo on sekaisin. Ja pelottaa lisäksi ne ennusteet kaikesta kauheasta, mitä tapahtuu, jos esim. muuan Liisu ajaa autollaan tai suunnittelee Turun matkaa ja saastuttaa siten ilmakehää, tai tekee jotain muuta virheellistä toimintaa. Kyllä se kuulema yksikin ihminen voi vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. (Ne yrittää kait vahvistaa huonon itsetunnon omaavan matkalaisen elämänuskoa.)

      Poista
    3. Liisu, samoja fiiliksiä, kaikki riitelevät ja vaativat jotakin, sekä hallitus että ahneet miljardivetoiset ammattiyhdistysliikkeet, ja siinä välissä sitten kansalaiset räksyttävät molemmille osapuolille ja tuomitsevat toisiaan ja loukkaantuvat julkisesti milloin mistäkin. Ja kaiken yllä Tellus saastuu ennätysvauhtia.

      Poista
    4. Iines, Tellus on jo kuulema ylittänyt voimavaransa. Ei se jaksaisi enää uusia asukkaita päällään kantaa. Mutta minkäs teet, Tellus? Pane toivosi kuolleisiin. Tulee tilaa uusille vauvoille. Maahanmuuttajat ovatkin sangen hedelmällisiä ja olen kuullut että yhdellä miehellä voi olla useampia vaimoja, joten lapsia riittää. Jotkut uskonlahkotkin haluavat lisääntyä ja täyttää maan. Kiinalaisetkaan eivät enää halua tyytyä yhteen lapseen. Joten... Miten? Lapsissa on toivo, sanotaan. Ollaankohan siinä tosissaan?

      Poista
    5. Tellus kyllä jaksaa, Liisuseni, ei se näin vähästä edes hätkähdä, puhumattakaan että suistuisi radaltaan.

      Tilanne on vähän sama kuin ennen vanhaan, kun kaiken maailman luteita ja täitä alkoi olla vuode- ja muissa vaatteissa liikaa. Niihin tepsi kaksi temppua: pakkaseen tuulettumaan tai saunaan kuumenemaan.

      Telluksen viimeisin pakkasjakso päättyi ihan äskettäin, vain muutama sata sukupolvea sitten, ja nyt on alkamassa saunavuoro.

      PS. Kun fiksumpien mantra on se, että pysyvää on vain muutos, niin miksi helvetissä nousee tällainen poru, kun luonto muuttuu. Se on luonnon laki, ei se muuta voi.

      Poista
    6. Kukahan tai ketkähän ovat luonnon lain pykälät harkinneet ja ja panneet toimimaan? Osittain siinä touhussa on onnistuttu, osittain ei. Hammurabin laki on parempi: silmä silmästä, hammas hampaasta. Aika tasapuolista, vai mitä? Mutta luonnon lait ovat julmia. Ravintoketju ja taistelu olemassa olosta. Suurempi syö pienemmän, eläimillä. Kasveilla kilpailu, kuka saa enemmän valoa, on pyrittävä kasvamaan toisten yläpuolelle, lähemmäs aurinkoa, tai sitten voi levittäytyä tukahduttamaan toiset.

      Mutta kyllä se maasta pienikin ponnistaa. Ovatko esim. silmälle näkymättömät bakteerit avuttomia? Ei. Ne voivat tappaa suurimmankin eläimen ja ihmisen. Kaikenlaiseen maailmaan meidät on synnytetty! Kilpailua koko elämä!

      Poista
    7. Näin asian näki Uuno Kailas:

      Yksi on laki Lapissa:
      pystypäisenä pysyä
      tunnoin tulta välkkävämmin,
      silmin jäämeren-sinisin .

      Kun sa suistut, suu veressä,
      revontulten roihutessa
      hangelle havahtuakses
      Kalman koura olkapäilläs,
      yksi on ylväs huomenlaulu:

      - Ole kiitetty, elämä.

      Poista
    8. Kiitos, Eino Leino ja kiitos Tapsa! Mahtava runo.

      Poista
  24. Uusi yhteillösöllisyys kohoaa aina, kun siitä menee maksut yhteisön piikkiin. Maailma on muuttunut, nykyään se on melko paskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paskaa on. Mutta silloin kun aurinko paistaa ja puitten lehdet leijailevat kuin kultarahat ilmassa, tuntuu aika mukavalta.

      Poista
    2. Aurinko paistaa ja laineet liplattelevat, kunnes jäätyvät. Puut ovat kaljuja ja puistattaa.

      Poista
    3. ... Ja kuraa maassa, muistuttaa ettei mikään ole ikuista.

      Poista
    4. Paistaa, paistaa, tai siis tuo imperfektissä, nyt tulee jo pimeä. Haravoin nurmikkoa puhtaaksi talon edestä ja juuri kun ihailin puhdasta kenttää, tuli tuuli ja alkoi heitellä kultarahoja nurmikolle, tasaisesti puhdistetulle alueelle. Oli niin kaunista, ettei edes harmittanut. Huomenna uudelleen!

      Kaikkein mukavinta on kahlata vaahteranlehdissä nilkkoja myöten.

      Poista
  25. Olemme kaikki vaarassa, silti vain harva meistä tiedostaa planeetan nykytilanteen koskevan itseään.
    Päivitellään ja ihmetellään rajujen luonnonilmiöiden lisääntymistä ja ajatellaan, että myrskyt, tsunamit ja maanjäristykset tapahtuvat kaukana meistä.
    Ilmastonmuutosta analysoidaan ja uutisoidaan kyllä ahkerasti, mutta pohditaanko ja myönnetänkö totuutta sen syistä missään.
    Miksi, kenen päätöksistä, kenen kannatamana ihmiskunta on nyt tässä jamassa?
    Olemmeko ahneen, kapitalistisen maailmannäkemyksen mukaan pilanneet pallomme ilmaston, eikä sille todennäköisesti voida enää tehdä mitään. Ilmaston tuhoa kotikonnuillammekaan ei kenties enää ehditä korjaamaan, pysäyttämään.
    Kuka tai ketkä vastaavat maapallon tuhosta ja miten rangaistaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa varmaan miettiä mieluummin sitä, mitä itse voi tehdä kuin pohtia rangaistuksia. Kosto ei kannata eikä rakenna.

      Eikä kapitalismi yksin tuhoa, vaan myös itäinen maailma ja kehitysmaat.

      Nimittäin saksalainen tutkimustieto kertoo, että peräti 90 prosenttia merten muovista on peräisin vain kymmenestä suuresta joesta, joista kahdeksan on Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Joet ovat Jangtse, Indus, Keltainenjoki, Haijoki, Niili, Ganges, Helmijoki, Amur, Niger ja Mekong.

      Poista
    2. Iines, toki ihmiskunta on aina pyrkinyt kehittymään ja kehittämään olojaan kaikkialla, paremmaksi seurauksista tietämättä tai välittämättä Elämän ja eteenpäin menon vietti on ollut vahva.
      Herää kuitenkin kysymys mistä muoviteollisuus on lähtöisin? Ettei vaan hyvin toimeentulevat sälytä syitä heille jotka eivät osaa tai ymmärrä puolustautua. Afrikkahan on ainakin männä vuosna ollut länsimaiden kaatopaikka mm. digiromulle.

      Poista
    3. En usko, että tuo esittämäsi hyväksikäyttöasetelma on ainakaan täysin totta, Leonoora. Suurin osa merien muovijätteestä tulee Aasiasta, koska jätehuolto on kehnoa ja olematontakin.

      Kiina on vastaanottanut tarkoituksella muovijätettä mm. Euroopasta, mutta käsittääkseni uudelleenkäsittelyä tai hävittämistä varten. Nythän Kiina pyrkii rajoittamaan jätteen vastaanottoa ja on tainnut jo lopettaa sen.

      Mutta olennaisinta lienee se, että länsimainen ihminen ei ole syyllinen valtamerten saastuttamiseen, vaan valtaosa saasteesta on peräisin Aasian maista, erityisesti Kiinasta, ja Afrikasta. Muovi ei ole tutkimusten mukaan peräisin Euroopasta eikä USAsta.

      Poista
    4. On ihailtavaa tuo länsimaisen ihmisen puolustamisesi. Mitenköhän nyt elettäisiin, ellei internettiä vieläkään olisi keksitty?

      Poista
  26. Olemmeko teollistuneissa maissa olleet edesauttamassa ja tukemassa mittavinta tuhoa niin ihmis- ja eläinkunnalle ja elinolosuhteisiimme. Suurenpaa tuhoa kuin mikään kulttuuri tai ideologia ennen meitä on saanut aikaan?
    Ai niin, syyllistäähän ei saa ketään! Pitää hyväksyä ja ymmärtää aivan kaikki ja antaa anteeksi myös tämän pikku-plateetan tuhoamisessa osallisena oleminen. Taivaankappaleitahan maailmankaikkeudessa riittää.
    Eletään siis kun Ellun kanat ja ruopostellaan tulevaisuudessa haudattuja jätekasoja.
    Taannoin tuli tv:stä dokumentti Haredi-juutalaisuudesta. Uskonnolliseen yhteisöön kuuluvalta kysytttiin, kuinka hän voi elää niin, kun uimaankin piti mennä "mekko" päällä. nainen vastasi siihen osuvasti, vaikka en sanasta sanaan muistakaan: Te saatte olla rannalla bikiineissä ja teillä on vapaus tehdä mitä haluatte, silti te tulette etsimään rauhaa sielullenne uskonnoista. Minun ei tarvitse etsiä, minulla on se mitä te kiihkeästi etsitte ja kaipaatte.

    VastaaPoista
  27. Summasummarum. Kaikesta huolimatta en pode yöunet vievää
    pelkoa tulevasta, enkä suurta huolta ja tuskaa tulevasta. Rallatellaan vaan, että niin käy kuin käy, niin pitääkin käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonora, uni on tosi tärkeää. Sen aikana aivot puhdistavat kuonaa poimuistaan. Ole onnellinen, jos pystyt nukkumaan, päiväsi ovat parempia kuin unettomuutta kärsivillä.

      Olen ollut samaa mieltä puhumistasi uhkista, pelännyt niitä. Mutta toisaalta, kun ajattelee maapallon omaa historiaa, joka on monivaiheinen, herää epäilys, voiko ihmiset tosiaan vaikuttaa niin järisyttävästi maapallon hyvinvointiin kuin sanotaan. Ei ainakaan totaalisesti, uskon. Ihmisetkö saivat aikaan maapallon uhkeat jättiläismetsät ja eläimet kauan sitten menneisyydessä? Ihmisten toimestako alkoi jääkausi, jonka jälkeen jään alkaessa sulaa ja muuttua elinkelpoiseksi, alkoivat asutukset levitä? Silloin ei varmaan ihmisiä ollutkaan, joten he olivat syyttömiä. Ehkä kuumuus, kylmyys, kuivuus ja ilmanalan muutokset ovatkin ihmisistä riippumattomia maapallon omia tapahtumia. On niin paljon asioita, joita ei tiedä. On vain elettävä niissä puitteissa, jotka kulloinkin ovat olemassa.

      Poista
  28. Liisu, kiitos kommentistasi.
    On se huikeaa ajatella, että koko ajan me matkustamme täällä aurinkokunnassa planeetta maan kyydissä auringon ympäri. Olisi toisaalta hauska tietää, missä kohtaa maailmankaikkeutta juuri nyt olemme, sijaitsemme. Tähtien paikoista ja asemista taivaalla voi päätellä jotakin sekä vuodenajoista.
    Voiko ylipäätään mitata, tietää, missä kohtaa kosmoksessa olemme menossa?
    Ilmaston muutoksesta en todellakaan koe "myötätuntouupumusta" meidän kaikkien tulevaisuudesta ja puolesta. Lasten kohtalo tietysti surettaa aina kaikissa traagisissa tapahtumissa.
    Toivottavasti ihmiskunnan loppu on aikanaan kaunis ja nopea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, vastaanpa tähän, meinaan kun olen ennenkin näitä Universumimme asioita mietiskellyt.

      Aurinkokuntamme - eli Aurinko planeettoineen yms - sijaitsee Linnunradaksi kutsumamme kotigalaksimme eräässä haarassa noin 26 000 valovuoden (= matka, jonka valonsäde etenee vuodessa) päässä Linnunradan keskustasta.

      Aurinko on tähti, ja Aurinkokuntamme kiertää muiden tähtien tavoin Linnunradan ympäri vauhdilla n. 240 km/s. (Maapallo kiertää Aurinkoa nopeudella 30 km/s).

      Linnunrata kuuluu ns. Paikalliseen ryhmään, jonka suurin galaksi on Andromeda n. 2,5 miljoonan valovuoden päässä meistä (samalla se on siis kaukaisin kohde, jonka voi paljaalla silmällä nähdä).

      Paikallinen ryhmämme kuuluu ns. Neitsyen superjoukkoon, joka on n. 50 miljoonan valovuoden päässä. Siihen kuuluu noin sata erilaista galaksijoukkoa.

      Nykytiedon mukaan kosmos (= universumi, maailmankaikkeus) koostuu pimeän materian muodostamasta "rihmastosta", jonka risteyskohtiin myös näkyvä materia (= tähdet, planeetat, galaksit) muodostuvat.

      Tässä kohtaa kulkee ihmisjärjen raja.

      Sillä kysymys, millä kohtaa kosmosta juuri nyt olemme, on tavallaan mieletön. Koska koko kosmos syntyi alkuräjähdyksessä 13,8 miljardia vuotta sitten, niin mekin olemme keskellä kosmosta.

      Mutta niin ovat kaikki muutkin taivaankappaleet.

      Poista
    2. Alkaa huimata, kun tätä lukee! Jo tuo luku 26 000 valovuotta asettaa ihmispolon muurahaista pienemmäksi eläjäksi suhteessa kaikkeuteen. Ei pysty käsittämään tätä rajatonta tilaa, jossa leijumme hiljaa.

      Poista
    3. On todellakin vaikea käsittää avaruuden mittasuhteita. Laskeskelin kerran tällaisen vertauksen:

      Jos kuvittelemme, että koko Aurinkokuntamme Plutoon asti on pähkinän kokoinen (n. 1 cm), niin kuinka suuri samassa mittakaavassa on pienoinen kotigalaksimme Linnunrata?

      Vastaus: Suomen kokoinen eli halkaisijaltaan noin 1000 km.

      PS. Käytännössä kaikki taivaalla näkemämme tähdet ovat korkeintaan 3000 valovuoden päässä meistä - eli yllä olevassa mittakaavassa 30 km päässä.

      (Olemme täällä siis herran kukkarossa, kaukana kavala maailma.)

      Poista
    4. Hyvin havainnollistit Tapsa.
      Arvoituksia, käsittämättömiä arvoituksia on maailmankaikkeudessa ja ihmiskunnasta.
      Aika ja avaruus eivät muka riipu toisistaan. Milloinkas ihmiskunta keksikään mitata aikaa kelloilla?

      Poista
    5. Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan elämme aika-avaruudessa - eli ne kytkeytyvät kiinteästi yhteen.

      Ymmärtämistä vaikeuttava ongelma on siinä, että saman teorian mukaan ei ole olemassa absoluuttista aikaa – toisin sanoen erilaisissa olosuhteissa aika oikeasti etenee eri vauhdilla.

      Tämä erinopeuksinen ajan kuluminen on fakta, joka on otettava huomioon mm. gps-paikannuksessa.

      "Aika" on aika suuri mysteeri.

      Poista
  29. Voi ei:) Olet kyllä melko pätevä kirjastomateriaalin tuhoaja. Meillä ei kyllä ketään ole koskaan tuomittu, jos vahinko sattuu, tosin korvauksia on ehkä peritty ja myös itseltäni. Joskus söi koira kirjan kannet jne.

    Rikulle tiedoksi että kyllä ne kirjastoihmiset tekevät paljon töitä myös kulissien takana. Eivät kirjat, äänikirjat, musiikki, lehdet jne toki itsekseen lainattavaksi pompahda, on rekisteröintiä, kirjojen hyllyttämistä, varasto materiaalien eliminointia ja järjestelyä, kirjastossamme on myös akvaario, joka vaatii huoltoa, kirjojen muovitusta, jota tehdään myös lukiolle, materiaalin korjausta, lisäksi on vinkkauspäiviä, satuhetkiä, taidenäyttelytilan järjestelyä erilaisiin tapahtumiin, lainausta (meillä kirjojen, musiikin, äänikirjojen lisäksi myös taulujen, urheiluvälineiden ja graffittimaalien lainausta jne) ja sen lisäksi taiteilijoiden kortti-, kirja-, tms myyntiä, lainausmateriaalivarauksia, kaukolainoja, postitusta, poistoja ja lehtileiketyötä loputtomiin ellei digitointi onnistu. Meillä ollaan ahkerasti myös tiskillä, koska on pelkästään lainausautomaatti, ei palautusta ja osa ihmisistä haluaa silti lainata tiskiltä. Tässä vain pieni katsaus kirjastoihmisen työhön. Vähän olen jälkijunassa taas kuten niin monesti muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi monet edelleen olettavat, että kirjastonhoitajat/informaatikot ovat lukeneet kaikki kirjaston kirjat. Työajalla harvoin pystyy kirjoja lukemaan, joten muita keinoja on uudempaankin kirjallisuuteen tutustumiseen käytettävä.
      Ennen tietotekniikkaa sai kustantajien luetteloista jonkilaista osviittaa teosten sisällöstä.

      Poista